151962.jpg

Kuva: SusuPetalin kuvapalvelu


Olen tänä kesänä kiertänyt läpi Turun seudun kirkkoja. Olen kiinnostunut keskiaikaisista veistoksista ja kirkkotaiteesta yleensäkin. En mitenkään tieteellisesti. Minä vain keräilen elämyksiä ja katson millä tavalla kaikki se mitä olen kesän aikana nähnyt ja kokenut muuntuu tekstiksi. En ole ihan varma kiertelenkö katselemassa kirkkotaidetta siksi, että haluan kirjoittaa siitä, vai kirjoitanko kirkkotaiteesta siksi että olen kierrellyt katselemassa sitä. Olen nyt muutenkin paneutunut tähän kristilliseen kulttuuriin niin syvällisesti kuin minulle on mahdollista. Mikä ei ole kovin syvällistä koska en ole kovin syvällinen ihminen. Olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta. Jesuiitoistahan olen täällä puhunutkin, luin myös yhden trappistimunkin kirjan Sisäinen eheytyminen, se oli valtavan jännittävä, mutta en vieläkään tiedä mikä on trappistimunkki. Piti ottaa selvää, mutta unohdin. Kirjassa puhuttiin  levitoimisesta, vaikka olin tähän asti pitänyt levitoimista lähinnä silmänkääntötemppuna. Joku munkki oli niin suuresti rakastanut Kristusta, että aina kun hän kuuli Kristuksen nimen lausuttavan, hän nousi ilmaan. Munkkitoverit luonnollisesti kyllästyivät häneen ja vaativat, että hänet pitäisi poistaa luostarista koska oli ärsyttävää että hän aina leijui kirkon katossa. Mokomatkin kateelliset nipottajat. Olen lukenut sikin sokin kaikkea mahdollista, Augustinusta, Ristin Johannesta, Ignatius de Loyolaa, Raamattua ja nyt viimeksi Dietrich Bonhoefferia. Välillä luen Jaakko Heinimäkeä, koska hän on kevyt luettava ja siinä naureskelun ohessa saan kuitenkin hiukan tietoakin asioista. Minusta oli mm. kiinnostavaa, että muuan kirkkoisä oli tullut aikoinaan siihen tulokseen että sitten kun nousemme kuolleista, ylösnousemusruumiimme on todennäköisesti pallon muotoinen, koska pallo on täydellisin muoto. Kiehtova ajatus, eikö teistä?