Nuijakärpänen pesiytyy kimalaiseen siinä vaiheessa kun tämä pahaa aavistamaton eläinparka imee mettä kukasta. Nuijakärpänen munii kimalaiseen pari munaa, hyppää pois ja munii lisää seuraavaan kimalaiseen. Munista kuoriutuu kimalaisen sisällä toukkia, jotka syövät kantajansa hiljalleen tyhjäksi. Lopulta loinen pakottaa kimalaisen hakeutumaan lehmukseen, jossa kimalainen sitten kuolee ja nuijakärpänen kömpii esiin kimalaisen tyhjäksi syödystä ruumiista.  Onko tässä tosipohjaisessa tarinassa jotain vertauskuvallisia ulottuvuuksia, vai kuvittelenko minä vain? Mutta sitä minä en käsitä miten se nuijakärpäsen toukka osaa pakottaa sen kimalaisen juuri lehmukseen. Ja miksi sen on oltava juuri lehmus, mikäs vika koivuissa on? Ja  miksi ihmeessä maailmaan on luotu tuollainen otus, jonka ainoa tehtävä näyttää olevan syödä toisia tyhjäksi sisältä päin? Vaikka kimalaisen kohtalo tuntuu perin kaamealta, niin siltikin minusta olisi vielä hirvittävämpää olla nuijakärpänen.