sunnuntai, 13. elokuu 2006
Luontohetki
Nuijakärpänen
pesiytyy kimalaiseen siinä vaiheessa kun tämä pahaa aavistamaton
eläinparka imee mettä kukasta. Nuijakärpänen munii kimalaiseen pari
munaa, hyppää pois ja munii lisää seuraavaan kimalaiseen. Munista
kuoriutuu kimalaisen sisällä toukkia, jotka syövät kantajansa
hiljalleen tyhjäksi. Lopulta loinen pakottaa kimalaisen hakeutumaan
lehmukseen, jossa kimalainen sitten kuolee ja nuijakärpänen kömpii
esiin kimalaisen tyhjäksi syödystä ruumiista. Onko tässä
tosipohjaisessa tarinassa jotain vertauskuvallisia ulottuvuuksia, vai
kuvittelenko minä vain? Mutta sitä minä en käsitä miten se
nuijakärpäsen toukka osaa pakottaa sen kimalaisen juuri lehmukseen. Ja
miksi sen on oltava juuri lehmus, mikäs vika koivuissa on? Ja
miksi ihmeessä maailmaan on luotu tuollainen otus, jonka ainoa tehtävä
näyttää olevan syödä toisia tyhjäksi sisältä päin? Vaikka kimalaisen
kohtalo tuntuu perin kaamealta, niin siltikin minusta olisi vielä
hirvittävämpää olla nuijakärpänen.