Olen lueskellut Ignatius de Loyolan Pyhiinvaeltajan kertomusta. Ignatius oli toiminnan mies joka joutui vuoteen omaksi haavoituttuaan taistelussa. Hän olisi mielellään lukenut aikansa kuluksi "niitä maallisia ja valheellisia kirjoja joita tavallisesti nimitetään ritariromaaneiksi,", mutta niitä ei valitettavasti ollut saatavilla, joten hän joutui tyytymään pariin uskonnolliseen opukseen. Hän lueskeli kirjoja ja "jotenkin kiintyi niistä löytämäänsä." Sairasvuoteella maatessaan Ignatiuksen ajatukset harhailivat välillä maailman asioissa, välillä kirjoista lukemissaan asioissa. Hän alkoi haaveilla eräästä vallasnaisesta, vaikka tiesikin että tämä nainen oli hänelle saavuttamaton. Hän kuitenkin saattoi neljäkin tuntia päivässä pohdiskella, miten pääsisi tuon vallasnaisen läheisyyteen ja miten tekisi häneen lähtemättömän vaikutuksen. Mutta välillä hän pohdiskeli uskonnollisista kirjoista lukemiaan juttuja, lähinnä pyhimysten ihmeellistä elämää. Hän alkoi miettiä, että mitäpä jos hän tekisi niin kuin pyhä Fransiscus, tai pyhä Dominicus. Hän kuvitteli mielessään raskaita ja vaikeita tehtäviä ja tunsi että hän pystyisi suoriutumaan niistä.

Ignatius siis harrasti aktiivista päiväunelmointia ja teki merkittävän havainnon. Kun hän ajatteli ihanaa vallasnaista ja tämän valloittamista, hän nautti päiväunistaan, mutta niistä jäi hänelle väsynyt, kuivettunut ja tyytymätön olo. Mutta kun hän kuvitteli kävelevänsä Jerusalemiin paljain jaloin ja syövänsä pelkkiä yrttejä, kuvitelmat antoivat hänelle lohtua ja sen lisäksi hän pysyi  jälkeenpäinkin vielä tyytyväisenä. Niinpä hän alkoi puntaroida tätä merkillistä eroa päiväuniensa jättämän tunnelman välillä. Hän oppi, että toiset ajatukset jättivät hänet iloiseksi ja toiset surulliseksi.

Minusta tämä on kiinnostava juttu, koska minäkin olen huomannut että päiväunelmia on kahdenlaisia. Sellaisia jotka antavat voimaa ja sellaisia joista tulee ikävä tunnelma. Tämä Ignatiuksen oivallus oli pohjana kun hän myöhemmin alkoi laatia Harjoituksia ja kehitti oppinsa henkien erottamisesta.

Kannattaa ehkä tutkia päiväuniaan. Pohtia mihin suuntaan ne vievät. Kohti iloa vai kuivuutta ja ikävää.