151965.jpg

Kuvassa on Pyhä Yrjänä pelastamassa prinsessaa lohikäärmeen kynsistä. Romanttista draamaa Sastamalan kirkossa.  Kauhea lohikäärme terrorisoi aikoinaan ihmisiä ja vaati, että sille piti päivittäin uhrata neitsyt, tyttö siis, miehiähän ei ole koskaan samalla tavalla laskettu neitsyiksi.  Lohikäärmeen ruuaksi joutuva tyttö arvottiin ja kerran arpa osui kuninkaan tyttäreen. Huonosti olisi käynyt prinsessalle, ellei Pyhä Yrjänä olisi ehtinyt paikalle. Nyt on lohikäärme kadoksissa ja hepokin näyttää vähän kärsineeltä. Minua huvittaa sillä tiedän kirkkoherran pojan ammuskelleen lapsena ilmakiväärillä näitä Sastamalan kirkon pyhimysveistoksia yhdessä kaveriensa kanssa (joista isoisäni oli yksi). Kaikki veistoksissa näkyvät reiät eivät siis olekaan toukanreikiä.

Rita tuolla edellisen päreen kommenteissa totesi, että voisin referoida lukemiani kirjoja täällä. Keatingin Sisäisestä eheytymisestä jäi levitoivan munkin lisäksi mieleen sana valeminä. Valeminä tarkoittaa vammautunutta käsitystämme siitä, keitä pohjimmiltaan olemme. Raastava kunnianhimo, kateus, addiktiot ym. ovat osoitus siitä että olemme valeminän vallassa, eikä meillä ole todellista kontaktia itseemme, minuuteemme. Valeminä on peräisin lapsuuden tunneohjelmoinneista ja ylisamastumisesta ryhmään. Joitakin ihmisiä valeminä hallitsee enemmän kuin toisia, riippuen siitä kuinka syviä vammoja olemme elämämme aikana ehtineet saada. Ihmisen hengellisen matkan tarkoitus on sisäinen paranemisprosessi, joka auttaa kohtaamaan väärän minän ja purkamaan tunnevaltaisia ohjelmointeja. Näin ihmisen asenne itseään ja muita ihmisiä kohtaan voi muuttua perinpohjaisesti.  Ongelmana ihmisellä on, ettei hän useinkaan tahdo muuttua, vaikka elämä nykyisellään olisi kärsimystä. Uskonnolliset ihmiset eivät tässä välttämättä eroa muista ihmisistä. Kääntymyksensä jälkeen ihminen saattaa jatkaa aivan samalla tyylillä kuin aikaisemmin, nyt hän vain toteuttaa hulluuttaan seurakunnassa kun hän aikaisemmin sekoili kapakoissa. Hän ei ehkä enää ryyppää ja tee huorin, mutta aiheuttaa joillakin huomattavasti ovelammilla tavoilla vahinkoa itselleen ja muille.  Uskonnon tarkoitus on kuitenkin saattaa ihminen syvälliseen muutosprosessiin, jossa valeminä katoaa ja ihminen voi täyttyä ilosta samalla tavalla kuin tuo levitoiva munkki.Tämä siis ihan muistinvaraisesti kirjasta jonka luin pari viikkoa sitten. Kokonaisuutena sanoisin, että kirja oli yhtäaikaisesti kiinnostava ja hämmentävä. Siinä esiteltiin täysin tyynesti sen sortin askeesia, että tällaisella pullamössöihmisellä alkoivat puntit tutista.