172185.jpg

Kuva: SusuPetalin kuvapalvelu

Wsoy:ltä tuli paketti. Ihmettelin että mitä ne nyt minulle lähettävät. Hain paketin postista ja siellä oli viisi kappaletta Sisu Tähtinen ja kohtalokasta sambaa. Mukana oli sellainen lappu, jossa sanottiin että kysymyksessä ovat minun tekijänkappaleeni toisesta painoksesta. Enpä tiedä, jotenkin minä kuvittelin joskus, että kun kirjasta otetaan toinen painos, niin kellot soivat, hurraahuudot kaikuvat, minua taputetaan selkään. Mutta tietyllä tavalla olen oppinut jo sopeutumaan siihen kuinka vähäeleisesti nämä hommat hoituvat. Onhan tuo kuitenkin lohdullinen havainto, että omalla tavallaan kirja voi olla elossa, vaikka minä en tiedä sen elämästä mitään.

Itse olen nyt keskellä kirjoittamisprosessia josta en halua kertoa mitään, koska olen huomannut että keskeneräisistä töistä kirjoittaminen halvaannuttaa prosessin. Se on ehkä vähän sama tilanne kun ruokaa laittaessa. Rakastan kokkaamista, mutta en osaa laittaa ruokaa jos joku katsoo. Siksi en halua, että vieraat tulevat auttamaan ruuanlaitossa, vaikka toisaalta se voisi olla kätevää koska ainesten silppuamiseen ynnä muuhun semmoiseen menee aina paljon aikaa ja on hiukan ikävää hääriä yksin keittiössä kun toiset vetävät viiniä olohuoneessa ja juoruilevat innokkaasti. Mutta jos haluan, että ruoka onnistuu, edellytyksenä on, että häärin keittiössä yksin. Jotenkin tämä pätee myös kirjoittamiseen.