Olen nyt jo kaksi päivää yrittänyt motivoitua keittämään aronian marjoista hilloa. Jos en kohta ryhdy tuumasta toimeen, ne aroniat varmaan ottavat jalat alleen. Luulen etten minä siinä vaiheessa jäisi niitä kaipaamaan. Vaikka marjat ovat kyllä kauhean terveellisiä, vahvistavat sydäntä ja sydänhän nyt aina kaipaa vahvistusta, se kun haikailee kaikenlaisen olemattoman perään ja marjat ehkä auttaisivat siihen. Minä etsin jo ohjeitakin. Eivät kuulosta monimutkaisilta joten kyllä kannattaisi. Tänään olen silti koko päivän juossut pakoon niitä marjoja ja nyt on jo liian myöhäistä. Jos alan nyt keittää hilloa, jotain menee kumminkin pieleen, kiihdyn, enkä saa unta ja se olisi kauheaa, koska jos en saa unta, huominen työpäivä menee yhtä tärviölle kuin tämäkin. En ymmärrä mikä minut yleensä sai poimimaan ne marjat. Jokin velvollisuudentunne varmaan, halu olla työteliäs kunnon ihminen. Jos ei ole muuta tekemistä, poimitaan marjoja ja keitetään hilloa, olkoonkin ettei hillo maistu kenellekään. Eikä minulla ole kyllä purkkejakaan mihin sitä hilloa laittaisi. Kellari olisi, että sen puolesta tämä homma kyllä onnistuisi. Mies sanoi, että ostetaan isompi pakastin, mutta paljonko se nyt sitten auttaisi. Sulloisimme pakastimen täyteen marjoja ja maksaisimme kauheaa sähkölaskua siitä hyvästä, että pakastin säilyttää uumenissaan marjat joita kukaan ei viitsi laittaa eikä syödä. Ensi syksynä sitten pitäisi kantaa jäiset marjat taloyhtiön biojäteastiaan, että tulisi tilaa uudelle vuosikerralle. Olen minä joskus sellaistakin harrastanut. Joinakin hulluina vuosina tein ämpärikaupalla kurpitsapikkelssiäkin. Kuvittelin kai, että vaikka aina olen inhonnut kurpitsapikkelssiä, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään vapaaehtoisesti syövän sitä teelusikallista enempää, minä itse innostuisin kuitenkin kauhomaan sitä kitusiini saavikaupalla vain siitä riemusta että olen itse kasvattanut kyseisen kurpitsan. Onneksi minä en sentään moiseen hulluuteen ole ollut tänä syksynä sortumassa. Mutta nuo marjat. Minä en tiedä mihin minä olen kadottanut sisäisen perheenemäntäni, se on mennyt ihan kerta kaikkiaan kadoksiin.