Öisin minä näen siitä unia.
Päivisin minä ajattelen sitä muuten vain.
Soitan ystävälle ja kysyn:
mitä luulet, pitäisikö minun mennä?
Hän vastaa: no se on ihan miltä sinusta itsestäsi tuntuu.

Mutta kun minä en tiedä miltä minusta tuntuu.
En tiedä millaista siellä olisi.
En tiedä keitä muita siellä olisi.
En tiedä mitä siellä tapahtuisi.
No jää sitten kotiin, ystävä sanoo. Mitäs tuollaisia mietit.

Voisihan sitä tietenkin jäädä kotiin,
mutta sitten minä en koskaan saa tietää
millaista siellä olisi ollut.
Keitä olisin tavannut.
Millainen olisin itse ollut.
Tietenkin voisin jäädä kotiin,
mutta sitten en saisi koskaan tietää
millaista olisi ollut ottaa kutsu vastaan.

***

Vastaus runotorstain hankalaan haasteeseen. Pakko oli taas punnertaa. Yllättävän ikävä olisi jättää näitä väliin, vaikka kerran on kyllä muistaakseni jäänyt
runo tekemättä. Vaikka onko tämäkään nyt mikään runo. Mutta mitäpä tuosta.