Olin
siellä häissä. En ollut kovin pitkään, koska piti tuoda äiti ajoissa
nukkumaan, mutta kyllä kuudessa tunnissakin hääjuhlaa oli ihan
riittävästi. Toisethan ne jäivät sinne sitten vielä jatkamaan.
Hääjuhlan suunnittelijat olivat kyllä käyttäneet järkeä, sillä äitini
oli pistetty samaan pöytään morsiamen mummon kanssa, heillä oli paljon
yhteisiä puheenaiheita ja äiti viihtyi juhlissa hyvin. Minut oli
pistetty samaan pöytään serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa. Se oli minun
kannaltani onnellista, sillä serkkuni on mukava ihminen, niin kuin
hänen vaimonsakin. Keskustelu oli vaivatonta ja viihdyttävää, hetken
tunsin itseni aivan normaaliksi, mutta sehän johtui tietysti vain
siitä, että serkkuni ja hänen vaimonsa ovat mielenterveysalan
ammattilaisia jotka osaavat käsitellä neurootikkoja.
Häät olivat onnistuneet. Ruoka oli hyvää, viinaa oli riittävästi,
hääpari näytti kauniilta ja onnelliselta. Kaikki siis hyvin. Mutta
minulla on silti sellainen olo kuin minut olisi hakattu.
sunnuntai, 17. syyskuu 2006