Tiesittekö muuten, että luonnontieteilijät ovat väärässä. Eivät dinosaurukset suinkaan kuolleet sukupuuttoon joskus kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Ihmiset ovat vähitellen tappaneet ne sukupuuttoon, mutta vielä keskiajalla verenhimoiset dinosaurukset hätistelivät maanviljelijöitä ja merenkulkijoita. Dinosauruksia on dokumentoitu monin tavoin, niistä on olemassa piirroksia, maalauksia, tarinoita, Raamatussakin useita biologisesti relevantteja kuvauksia. Aristoteles kirjoitteli lentävästä liskosta ja Marco Polo on kertonut nähneensä dinosauruksen, oikeastaan yllättävän iso joukko kunnioitettuja herroja on aikoinaan ihan pokkana kuvaillut dinosauruksia. Mutta he vain eivät ole käyttäneet näistä olennoista nimeä dinosaurus. Meille nämä olennot ovat tulleet tutuksi nimellä lohikäärme. Oletteko olleet yhtä harhautuneita kuin minä? Oletteko kuvitelleet, että lohikäärmeet ovat taruolentoja? No eivät ole, vaan dinosauruksia. Vai mitä sanotte tästä Jobin kirjan kohdasta:

En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetty lujalla sinetillä. Ne käyvät tarkoin toinen toisiinsa, niin ettei ilma välitse pääse. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. Sen sieraimista käy savu niin kuin kihisevästä kattilasta ja kaisla tulesta. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. Jos sen kimppuun käydään miekoin ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas. (Job 41.)

Repikää tuosta.