Tiesittekö
muuten, että luonnontieteilijät ovat väärässä. Eivät dinosaurukset
suinkaan kuolleet sukupuuttoon joskus kymmeniä miljoonia vuosia sitten.
Ihmiset ovat vähitellen tappaneet ne sukupuuttoon, mutta vielä
keskiajalla verenhimoiset dinosaurukset hätistelivät maanviljelijöitä
ja merenkulkijoita. Dinosauruksia on dokumentoitu monin tavoin, niistä
on olemassa piirroksia, maalauksia, tarinoita, Raamatussakin useita
biologisesti relevantteja kuvauksia. Aristoteles kirjoitteli lentävästä
liskosta ja Marco Polo on kertonut nähneensä dinosauruksen, oikeastaan
yllättävän iso joukko kunnioitettuja herroja on aikoinaan ihan pokkana
kuvaillut dinosauruksia. Mutta he vain eivät ole käyttäneet näistä
olennoista nimeä dinosaurus. Meille nämä olennot ovat tulleet tutuksi
nimellä lohikäärme. Oletteko olleet yhtä harhautuneita kuin minä?
Oletteko kuvitelleet, että lohikäärmeet ovat taruolentoja? No eivät
ole, vaan dinosauruksia. Vai mitä sanotte tästä Jobin kirjan kohdasta:
En
saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta
rakenteesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen
kaksinkertaisten purimien väliin? Kuka on avannut sen kasvojen
kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. Sen ylpeytenä ovat
uurteiset selkäkilvet, kiinnitetty lujalla sinetillä. Ne käyvät tarkoin
toinen toisiinsa, niin ettei ilma välitse pääse. Ne ovat toisiinsa
liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. Sen aivastus on kuin valon
välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. Sen kidasta
lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. Sen sieraimista käy savu niin
kuin kihisevästä kattilasta ja kaisla tulesta. Sen puhallus polttaa
kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. Sen kaulassa asuu
voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. Sen pahkuraiset lihat ovat
kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. Sen sydän on valettu
kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. Kun se
nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. Jos sen kimppuun
käydään miekoin ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. Ei aja sitä pakoon
nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. Kuin
oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. Sen
vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin
puimaäes. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren
voidekattilan kaltaiseksi. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on
kuin hopeahapset. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu
pelottomaksi. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien
ylväitten eläinten kuningas. (Job 41.)
Repikää tuosta.
maanantai, 4. syyskuu 2006