Tämä
on taas niitä aikoja elämässä jolloin kadun sitä etten ole koskaan
hankkinut itselleni järkevää ammattia. Tein ponnistuksen järkevän
ammatin hankkimiseksi viimeksi vuonna 2000 kun lähdin Tampereelle
opiskelemaan. Minulla oli ideana, että ryhtyisin
kirjallisuusterapeutiksi. Tavoitteeseen päästäkseni jouduin
opiskelemaan tilastotiedettä ja psykologian cumuunkin liittyi
yllättävän paljon askartelua tietokoneiden parissa. Niin että päätin
pitää välivuoden, joka on nyt kestänyt, hetkinen, viisi vuotta.
Mutta eivät ole asiat koskaan hyvin. Ihmiset joilla on järkevä ammatti,
valittavat säännönmukaisesti ammattinsa vaivoista. Yleensä vaivat
liittyvät työkavereihin. He toteavat, että minulla on asiat hyvin,
koska minulla ei ole hankalia työkavereita. Minä yleensä sanon siihen,
ettei se määrä merkitse, vaan laatu. Yksikin työkaveri voi tehdä elämän
helvetiksi kunhan se on tarpeeksi hankala. Minulla on aina ollut ihan
tarpeeksi vastusta omassa itsessäni.
keskiviikko, 4. lokakuu 2006