Lehtipuhaltimet ovat jälleen ilmestyneet puistoihin ja pihoille. Kysymyksessä on kuulemma turkulainen keksintö.  Lehtien puhaltelu näyttää ääliömäiseltä ja siksi minua hämmästyttikin lukea aamun lehdestä, että se olisi kahdeksan kertaa haravaa tehokkaampi härpäke lehtien kasaamisessa.  Kiinnostavinta jutussa oli huomio, että kuluttajille myydään, ja mikä parasta, kuluttajat ostavat riemuiten sellaisia lehtipuhaltimia, jotka eivät melutasonsa vuoksi kelpaisi ammattikäyttöön.  Markkinoilla on mm. kiinalainen, verkkovirralla käyvä puhallin jonka melutaso nousee  112 desibeliin.  Tuollainen lukema aiheuttaa jo kertakuulemalta kuulovaurioriskin ja pidempiaikainen altistus aiheuttaa pysyvän kuulonaleneman. Tuote maksaa vain 40 euroa ja on jo myyty loppuun eräästä sitä myyneestä halpaketjusta. Mutta kaipa ne tilaavat sitä kauppoihin, niin että mahdollisimman moni esim. tämän blogin lukija voisi käydä ostamassa sen sieltä ja hankkia itselleen pysyvän kuulonaleneman vielä tänä syksynä. Kyseinen halpakauppias kertoi, ettei asiakkailta ole tullut valitusta metelistä. Se ei ehkä niin ihmeellistä olekaan, jos se kuulo on jo mennyt niin mitäpä pieni pörinä haittaisi.

Mutta siis kannattaa ostaa kun halvalla saa. Ja jos jotain saa ilmaiseksi, niin kannattaa jonottaa. Mikään tungos ei ole liian hermoille käyvä, eikä mikään jono liian pitkä, jos jonottamisen palkaksi saa esimerkiksi kaksi desilitraa uutuusvanukasta. Tämä inhimillinen ominaisuus tarjoaa kyllä pelottavia sovellusmahdollisuuksia. Mitä kaikkea ihmisille voisikaan jakaa halvalla tai ilmaiseksi. Voisiko ihmiset kuurouttamisen lisäksi myös sokeuttaa, tehdä tunnottomiksi tai jopa tappaa ja vielä saada heidät maksamaan siitä? Täytyy pistää harkintaan.