Jos ei muuten niin Turun vuoksi kannattaa käydä katsomassa Riisuttu mies.
En tiedä miksi onkin niin sykähdyttävä nähdä omat nykyiset
kotinurkkansa oikein valkokankaalla. Ihan niin kuin ne olisivat
jotenkin enemmän olemassa ja arvokkaampia kun ovat päässeet elokuvaan
asti. Elokuva oli muutenkin parempi kuin odotin, päätellen siitä etten
tullut kovin monta kertaa vilkuilleeksi kelloa elokuvan aikana.
Kiinnostaisi kyllä nähdä, millainen se alkuperäinen käsikirjoitus olisi
ollut, mistään turhasta syvällisyydestähän tätä elokuvaa ei voi
moittia. Se on hiukan härski ja yleisöä kosiskeleva ihmissuhdedraama
joka saa ylimääräiset kiksinsä siitä, että tällä kertaa impotenssista
ja muista kommunikaatiokatkoksista kärsivät henkilöt ovat pappeja. On
niin perusteellisen hauskaa kun papit painivat juovuksissa, heiluvat
viinakassin kanssa kirkon ovella tai myöhästyvät hautajaisista.
Yleensäkin elokuvan kirkolliset elementit olivat vain jonkinlaista
eksoottista kuorrutusta sinänsä aika tavanomaisessa tarinassa.
Elokuvassa esitellään eräs versio naisellisen pahuuden
ruumiillistumasta Iisebelistä. Iisebelhän oli se Vanhan testamentin
kiero ja juonitteleva vaimo, joka hommasi miehelleen kuningas Ahabille
viinitarhan jota Ahab ei itse saanut itselleen hommattua. Tässä
elokuvassa soppa saa alkunsa siitä, että Edelmanin esittämän
kirkkoherran vaimo päättää ajaa saamattoman ukkonsa piispaksi. Ja
kirkkoherraa sitten ajetaan piispaksi niin kuin käärmettä pyssyyn.
Vaimo juonittelee kulisseissa sillä välin kun kirkkoherra haikailee
aidommasta ja rehellisemmästä elämästä rellestämällä bändikamunsa
kanssa ja ihastumalla kirkon kretliinitukkaiseen vahtimestariin.
Edelmanin kirkkoherrassa onkin ehkä sävyjä, hän on ajoittain jopa
liikuttava joskaan ei kyllä piispakandidaattina erityisen uskottava,
tai mistä minä oikeastaan sen tiedän, en varmaan mistään. Vaimonsa on
jääpuikkomaisuudessaan yksiulotteinen ja tylsä. Hänessä ei ollut mitään
positiivista, mutta hän ei toisaalta ollut riittävän kauhea että rooli
olisi kantanut sen pelkän kauheuden varassa.
Niin että
oikeastaan olen sitä mieltä kuitenkin että elokuva oli aika huono.
Mutta kumminkin viihdyttävä. Minä voin tosiaan antaa tällaisenkin
pinnallisen lausunnon eikä edes hävetä yhtään.
lauantai, 21. lokakuu 2006