Joistakin
blogeista olen huomannut, että nyt tosiaan eletään taas kiihkeää aikaa
koska erilaisia merkittäviä kirjapalkintoja on ilmassa ja sehän on aina
kauhean jännittävää, että kuka sen palkinnon sitten saa. Minulta
ilmeisesti puuttuu aivoista jotain, koska se ei ole minusta koskaan
ollut mitenkään jännittävää. Nyt tietenkin voi ajatella, että kysymys
on happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista -tyyppisestä
reaktiosta. Koska en kerran ole koskaan mukana näissä kuviossa, niin on
sitten viisainta teeskennellä etteivät ne kuviot itselle mitään
merkitsekään. Mutta ihan vakavasti puhuen, minä en ole koskaan ollut
kiinnostunut kilpailuista. En mistään kilpailuista. En minä koskaan
katso urheiluakaan, koska mikään ei minusta ole tylsempää kuin
kilpaileminen tai sen katseleminen kun jotkut toiset kilpailevat. Ja
siksipä minusta on kummallista, kun muut tuntuvat aina innostuvan mistä
tahansa mihin sisältyy kilpailua. Kirjallisuuskin alkaa kiinnostaa
ihmisiä, kun siitä tehdään kilpailu. Siksihän nuo palkintojutut on
keksitty, ajatellaan että kilpailun avulla voidaan johdattaa sellaiset
ihmiset, joita lukeminen ei muuten kiinnosta, kirjallisuuden pariin.
Ehkä se toimii. Ainakin jotkut kirjat ja kirjailijat saavat paljon
julkisuutta. En minä koskaan lukenut kirjallisuusarvostelujakaan, ennen
kuin ajauduin tälle alalle. En ole koskaan etsinyt itselleni luettavaa
arvostelujen perusteella, vaan menemällä kirjastoon ja tarttumalla
kiinnostavan näköiseen kirjaan. Mutta olen kyllä huomannut, että
kirjojen lukeminen on oikeastaan ajanhukkaa. Riittää kun lukee
arvosteluja, koska niistä saa sekä käsityksen kirjan sisällöstä, että
myös käsityksen siitä mitä kyseisestä kirjasta pitää ajatella. Onko se
merkittävä teos, vai eikö ole. Ja nuohan ovat aivan olennaisen
tärkeitä tietoja, koska ihminen on laumaeläin, ja pärjäämisen kannalta
on olennaista osata ajatella oikein oikeista asioista ja ymmärtää
jättää kaikki muu vaille huomiota.
maanantai, 20. marraskuu 2006