Mukava
olla taas kotona. Harmi, etten vieläkään ole saanut hankituksi
itselleni kameraa, olisin voinut pistää tänne kuvan naisesta joka Las
Palmasissa sauvakäveli vauhdikkaasti hotellihuoneeni edessä olevalla
hiekkarannalla tissit paljaana. Jotenkin tuo sauvakävely ja
yläosattomuus ikään kuin riitelivät keskenään. Tai sitten voi kyllä
olla niinkin, että minun ajatusmaailmani on tämän nykyisen viihde-ja
mainosteollisuuden sumentama. Minutkin on huijattu kuvittelemaan, että
naisten tissien kuuluu olla jonkinlainen koriste-esine ja hämmästyn
törmätessäni paljaisiin tisseihin ei-koriste-esineellisessä
kontekstissa.
Eilen tein kaupungilla jäähyväiskierroksen ja
poikkesin paikalliseen kirkkoon, jossa nuorisokuoro konsertoi. Missään
en ole tavannut niin ärhäköitä taputtajia. Yleisö ei aina malttanut
odottaa, että laulu loppuisi, kun he ryhtyivät jo taputtamaan. Sitten
yhdellä ukolla soi puhelin. Suomessakin matkapuhelimet soivat tietysti
milloin missäkin, mutta täällä harvemmin on törmännyt sellaiseen, että
konsertissa joku tosiaan vastaa puhelimeensa ja alkaa selostaa
asioitaan sillä välin kun toiset laulavat. Tämä ukkeli kuitenkin teki
niin, kunnes lopulta eräs toinen mies yleisön joukosta näytti hänelle
ovea. Ukko pisti puhelimen kiltisti taskuun ja lusi konsertin loppuun.
Las Palmas oli yllättävän eksoottinen kaupunki. Siis minähän tunsin
tätä ennen sen ainoastaan Irwinin laulusta, joka on oikeastaan aika
totaalisesti pilannut sympaattisen, hiukan nuhruisen ja ilmastoltaan
lumoavan pikkuisen metropolin. Aamuisin siellä oli pilvistä,
iltapäiväksi kirkastui. Lämpötila 21-22 astetta, vaikka eilinen oli
kyllä hiukan viileämpi. Kävelin päivittäin sellaiset 4-5 tuntia, eikä
sitä kuumemmalla kelillä olisi jaksanutkaan.
Nyt ehkä pitäisi
tehdä sitä perunalaatikkoa, jota jo edellisessä päreessäni lupailin.
Oikein rattoisaa ja stressivapaata joulua teille kaikille!
lauantai, 23. joulukuu 2006