Eilen Inhimillisessä tekijässä Oskari Juurikkala oli haastateltavana äitinsä Kaija Juurikkalan kanssa. Äiti saa viestejä tuonpuoleisesta kun väkivaltaisesti kuolleet lapset ottavat häneen yhteyttä, Oskari on Da Vinci-koodista tunnetuksi tulleen Opus Dein numeraalijäsen, ainoa Suomessa. Hän on siis kääntynyt katolilaiseksi ja sitoutunut elämään selibaatissa. Hän luovuttaa palkkansa Opus Dein toimintaan, harjoittaa säännöllisesti hartautta kunnon katolisen tavoin ja kokee Jumalan vastaavan hänelle rukouksessa.

Äiti ja poika olivat yksimielisiä siitä, että meidän ympärillämme on näkymätön maailma ja että ihminen voi olla siihen yhteydessä. He kokivat olevansa yhteydessä samaan näkymättömään maailmaan, vaikka se heille ilmeneekin hyvin eri tavalla.

Oskari Juurikkala on kaksikymmentäviisivuotias, joten tietenkin sitä kyynisesti miettii, että kestääkö tuo selibaatti ja vakaumus yleensäkin. Hän vaikutti kyllä käsittämättömän valoisalta ja varmalta kutsumuksessaan, mutta oman hämmentävän sävynsä tuohon iloisuuteen toi katumusvyö, jota poika sanoi käyttävänsä. Harmittaa, ettei Flinkkilä kysellyt siitä enemmän. Poika selitti, ettei katumusvyö ole lainkaan sellainen kuin Da Vinci-koodissa kuvataan, se ei aiheuta verenvuotoa eikä kipua, se on ainoastaan epämiellyttävä. Flinkkilä hymyili ymmärtäväisesti, mutta minua kyllä häkellyttää epämiellyttäväkin katumusvyö. Siis kun itse en oikein kestä edes kiristäviä vaatteita, mikään ei saa puristaa, kutittaa, eikä hiostaa, joten en ihan tarkasti ymmärrä, mihin epämiellyttävä kappale iholla auttaa. Katumukseen ilmeisestikin, mutta mutta.

Silti ohjelma oli minusta kiinnostava.  Minusta oli hauskaa, kun ihan täyspäiset ihmiset keskustelevat näkymättömän maailman kanssa ja puhuvat kokemuksistaan televisiossa. Jotenkin he vaikuttivat niin uskottavilta. Tosin mietin nyt sitä, että kun kerran olin kahvilla kampaajan kanssa joka kertoi käyneensä kolme kertaa avaruusaluksessa ja harrastaneensa seksiä avaruusolennon kanssa, niin hänkin vaikutti täysjärkiseltä ja uskottavalta. Olen kuitenkin tähän asti ajatellut, ettei hänellä ehkä ollut kaikki aivan kotona. Pitäisikö nyt vähän tarkistaa kantojaan asioihin.

Hiukan aiheeseen liittyen, mutta asian vierestä kuitenkin, minusta on hauska seurata kun Limingan taidekoulun nuoret vääntävät Raamatusta sarjakuvaa.