Eilen Inhimillisessä tekijässä Oskari Juurikkala oli haastateltavana äitinsä Kaija Juurikkalan
kanssa. Äiti saa viestejä tuonpuoleisesta kun väkivaltaisesti kuolleet
lapset ottavat häneen yhteyttä, Oskari on Da Vinci-koodista tunnetuksi
tulleen Opus Dein numeraalijäsen, ainoa Suomessa. Hän on siis kääntynyt
katolilaiseksi ja sitoutunut elämään selibaatissa. Hän luovuttaa
palkkansa Opus Dein toimintaan, harjoittaa säännöllisesti hartautta
kunnon katolisen tavoin ja kokee Jumalan vastaavan hänelle rukouksessa.
Äiti ja poika olivat yksimielisiä siitä, että meidän ympärillämme on
näkymätön maailma ja että ihminen voi olla siihen yhteydessä. He
kokivat olevansa yhteydessä samaan näkymättömään maailmaan, vaikka se
heille ilmeneekin hyvin eri tavalla.
Oskari Juurikkala on
kaksikymmentäviisivuotias, joten tietenkin sitä kyynisesti miettii,
että kestääkö tuo selibaatti ja vakaumus yleensäkin. Hän vaikutti kyllä
käsittämättömän valoisalta ja varmalta kutsumuksessaan, mutta oman
hämmentävän sävynsä tuohon iloisuuteen toi katumusvyö, jota poika sanoi
käyttävänsä. Harmittaa, ettei Flinkkilä kysellyt siitä enemmän. Poika
selitti, ettei katumusvyö ole lainkaan sellainen kuin Da Vinci-koodissa
kuvataan, se ei aiheuta verenvuotoa eikä kipua, se on ainoastaan
epämiellyttävä. Flinkkilä hymyili ymmärtäväisesti, mutta minua kyllä
häkellyttää epämiellyttäväkin katumusvyö. Siis kun itse en oikein kestä
edes kiristäviä vaatteita, mikään ei saa puristaa, kutittaa, eikä
hiostaa, joten en ihan tarkasti ymmärrä, mihin epämiellyttävä kappale
iholla auttaa. Katumukseen ilmeisestikin, mutta mutta.
Silti
ohjelma oli minusta kiinnostava. Minusta oli hauskaa, kun ihan
täyspäiset ihmiset keskustelevat näkymättömän maailman kanssa ja
puhuvat kokemuksistaan televisiossa. Jotenkin he vaikuttivat niin
uskottavilta. Tosin mietin nyt sitä, että kun kerran olin kahvilla
kampaajan kanssa joka kertoi käyneensä kolme kertaa avaruusaluksessa ja
harrastaneensa seksiä avaruusolennon kanssa, niin hänkin vaikutti
täysjärkiseltä ja uskottavalta. Olen kuitenkin tähän asti ajatellut,
ettei hänellä ehkä ollut kaikki aivan kotona. Pitäisikö nyt vähän
tarkistaa kantojaan asioihin.
Hiukan aiheeseen liittyen, mutta asian vierestä kuitenkin, minusta on hauska seurata kun Limingan taidekoulun nuoret vääntävät Raamatusta sarjakuvaa.
torstai, 11. tammikuu 2007