mutta jäi kuitenkin tapahtumatta.

363783.jpg

Satavuotiaan taloyhtiömme kokouspöytäkirjat ovat olleet  keittiössämme marraskuun alkupäivistä asti. Tietenkin olen tiennyt, että keittiö on vähän huono paikka tehdä kirjallisia töitä ja säilyttää kallisarvoista ikivanhaa materiaalia, mutta kun olen jotenkin kotiutunut tuohon keittiön pöydän ääreen. Siitä näkee pihalle ja kadulle ja sitä paitsi vedenkeitin on kätevästi käsillä, murukahvia meneekin työpäivien aikana monta mukillista.

Laatikko on ollut seinän vierellä ja siinä vieressä on vanha pöytä. Pöydällä on kaikenlaista sälää, hedelmiä, sipuleita, leipää. Ja sitten siellä on ollut soijakastikepullo, josta en ole oikein tiennyt mitä sille pitäisi tehdä. En ole pitänyt soijakastikkeen mausta, joten se on jäänyt käyttämättä, mutta sitten toisaalta jokin ihme säästäväisyys on estänyt kaatamasta kastiketta viemäriin, niin että se on vain ollut siinä pöydällä.

Tänään isäntä sanoi, että eikö noita papereita voisi siirtää jonnekin nurkkaan, kun ovat siinä melkein keskellä tietä. Ja hän siirsi ne pois samoin tein. Vähän myöhemmin huomasin, että lattialla, siinä kohtaa missä taloyhtiön paperit olivat olleet, oli musta lammikko. Hetken kuvittelin, että olen joutunut kauhujen taloon ja lattian läpi pulppuaa vanhaa verta, mutta sitten tajusin, että soijakastikeputeli oli kaatunut ja valuttanut soosit lattialle.

Olisi ollut suhteellisen noloa, jos taloyhtiön historian kirjoittaja olisi urakkansa päätteeksi sotkenut satavuotiaat kallisarvoiset paperit soijakastikkeeseen. Kaiken todennäköisyyden mukaan tässä olisi pitänyt käydä juuri niin. Mutta mikä ihmeen älli isännälle tuli, että se yhtäkkiä kyllästyi kun paperit olivat keskellä kulkureittiä. No onneksi tuli älli.


363799.jpg