Vähän jälkijunassa kommentoin Voimalaa, jossa blogikollegakin esiintyi. Siellähän oli puhetta mm. siitä, miksi joku hyvä kirja jää katveeseen sillä välin kun jokin toinen kirja porskuttaa.
Juttelin joskus yhden myyntimiehen kanssa, joka työkseen kiertää Suomen
kirjakauppoja ja hän kertoi kirjoista, joiden ensimmäinen painos ei
ollut mennyt kaupaksi. Kirjaa oli myyty alennusmyynnissä, sitten oli
yhtäkkiä alkanutkin kova kysyntä ja sittemmin kirjasta oli otettu
kymmenkunta uutta painosta. Toisinpäinkin voi käydä. Odotetaan suurta
myyntimenestystä, mutta lopulta se ei kelpaa kenellekään. Kirjan ja
kirjailijan muodostama kokonaispaketti vain yhtäkkiä iskee johonkin
näkymättömään hermoon tai sitten ei. Minä olen jo aikoja sitten
sopeutunut siihen, etten iske mihinkään hermoon ikinä ja tavallaan se
voi olla hyväkin, koska saan tehdä näitä hommiani aika rauhassa.
Minulla on sellainen psyyke, että jos joutuisin valokeilaan, juttu
tyrehtyisi tyystin.
Mutta se mikä minua ohjelmassa varsinaisesti kiinnosti, oli puhe siitä,
julkaistaanko Suomessa kirjoja liikaa, pitäisikö kirjoja jostain
suunnasta karsia ja jos niin mistä. Yhden kustantajan
näkökulmasta ei julkaista liikaa. Samaa keskustelua on käyty kohta sata
vuotta, joidenkin mielestä kirjoja julkaistiin liikaa jo silloin kun
niitä meidän näkökulmastamme julkaistiin älyttömän vähän. Mutta sitten
oli niitäkin, joiden mielestä kaikenlaista roskaa voisi julkaista
vähemmän.
On varmaan jonkinlainen makuasia, että mikä on roskaa ja mikä ei, mutta
en puutu nyt siihen. Mietin vain sitä, että jos mitä tahansa roskaa
julkaistaan vähemmän, ryntäävätkö ihmiset silloin ostamaan niitä Lokin
laatukirjoja tai muiden kustantamojen laatukirjoja? Lisääntyykö
laatukirjojen myynti siitä, jos roskakirjallisuus siivotaan pois?
Mietin myös sitä, että kun kulttuuriväki niin yksimielisesti kaikkialla
itkee sen laadun perään, niin miten ihmeessä niitä kirjoja sitten
kuitenkin menee niin huonosti kaupaksi? Jos kaikki ne ihmiset, jotka
kehuvat laatukirjoja, myös ostaisivat niitä, niin eikö niitä väkisinkin
menisi kaupaksi sen verran että niiden tekeminen olisi taloudellisesti
edes jollakin tavalla kannattavaa?
Ymmärrän sinänsä, että joitakin tyyliniekkoja esteetikkoja ja hyvän
maun vartijoita ottaa kaikenlainen roska päähän, mutta kauhean vähän
minusta maailma muuttuisi paremmaksi siitä jos roskaa julkaistaisiin
vähemmän. En usko, että roskan lukijat sitä kautta sivistyvät ja
muuttuvat laatukirjallisuuden ystäviksi, että heiltä otetaan roskat
pois.
keskiviikko, 31. tammikuu 2007