Vähän jälkijunassa kommentoin Voimalaa, jossa blogikollegakin esiintyi. Siellähän oli puhetta mm. siitä, miksi joku hyvä kirja jää katveeseen sillä välin kun jokin toinen kirja porskuttaa.

Juttelin joskus yhden myyntimiehen kanssa, joka työkseen kiertää Suomen kirjakauppoja ja hän kertoi kirjoista, joiden ensimmäinen painos ei ollut mennyt kaupaksi. Kirjaa oli myyty alennusmyynnissä, sitten oli yhtäkkiä alkanutkin kova kysyntä ja sittemmin kirjasta oli otettu kymmenkunta uutta painosta. Toisinpäinkin voi käydä. Odotetaan suurta myyntimenestystä, mutta lopulta se ei kelpaa kenellekään. Kirjan ja kirjailijan muodostama kokonaispaketti vain yhtäkkiä iskee johonkin näkymättömään hermoon tai sitten ei. Minä olen jo aikoja sitten sopeutunut siihen, etten iske mihinkään hermoon ikinä ja tavallaan se voi olla hyväkin, koska saan tehdä näitä hommiani aika rauhassa. Minulla on sellainen psyyke, että jos joutuisin valokeilaan, juttu tyrehtyisi tyystin.

Mutta se mikä minua ohjelmassa varsinaisesti kiinnosti, oli puhe siitä, julkaistaanko Suomessa kirjoja liikaa, pitäisikö kirjoja jostain suunnasta karsia ja jos niin mistä. Yhden kustantajan näkökulmasta ei julkaista liikaa. Samaa keskustelua on käyty kohta sata vuotta, joidenkin mielestä kirjoja julkaistiin liikaa jo silloin kun niitä meidän näkökulmastamme julkaistiin älyttömän vähän. Mutta sitten oli niitäkin, joiden mielestä kaikenlaista roskaa voisi julkaista vähemmän.

On varmaan jonkinlainen makuasia, että mikä on roskaa ja mikä ei, mutta en puutu nyt siihen. Mietin vain sitä, että jos mitä tahansa roskaa julkaistaan vähemmän, ryntäävätkö ihmiset silloin ostamaan niitä Lokin laatukirjoja tai muiden kustantamojen laatukirjoja? Lisääntyykö laatukirjojen myynti siitä, jos roskakirjallisuus siivotaan pois?

Mietin myös sitä, että kun kulttuuriväki niin yksimielisesti kaikkialla itkee sen laadun perään, niin miten ihmeessä niitä kirjoja sitten kuitenkin menee niin huonosti kaupaksi? Jos kaikki ne ihmiset, jotka kehuvat laatukirjoja, myös ostaisivat niitä, niin eikö niitä väkisinkin menisi kaupaksi sen verran että niiden tekeminen olisi taloudellisesti edes jollakin tavalla kannattavaa?

Ymmärrän sinänsä, että joitakin tyyliniekkoja esteetikkoja ja hyvän maun vartijoita ottaa kaikenlainen roska päähän, mutta kauhean vähän minusta maailma muuttuisi paremmaksi siitä jos roskaa julkaistaisiin vähemmän. En usko, että roskan lukijat sitä kautta sivistyvät ja muuttuvat laatukirjallisuuden ystäviksi, että heiltä otetaan roskat pois.