Taas
on yksi käsikirjoitus tullut siinä mielessä valmiiksi, että siitä on
tulossa syksyksi kirja, ellei mitään epämiellyttävää yllätystä tule.
Tätä käsikirjoitusta tehdessä olen lopullisesti taipunut
ajatukseen, että tyylilajini on jonkinlainen huumori. En rohkene kutsua
itseäni suorastaan humoristiksi, mutta ellen erityisesti yritä välttää,
teksteihini tulee aina tietty koominen sävy.
Koska
olen totinen ja vakava ihminen, joka päivät päästään miettii elämän
tarkoitusta ja ihmisen kosmista matkaa ja maailman kärsimyksiä, on
ollut jotenkin tuskallista tajuta, etten ilmeisesti koskaan tule
kirjoittamaan julkaisukelpoista totista ja vakavaa romaania. Niitä toki
on keskeneräisenä niin monta olemassa, että kohta tukkivat tämänkin
tietokoneeni tiedostot, mutta mitään valmista niistä tuskin koskaan
tulee. Ja minä niin kovasti haluaisin sanoa jotain painavaa ja
ohittamatonta ja viiltävää tästä maailman menosta.
Tämän
käsikirjoituksen nimi on Miehen tuoksu, ja se sijoittuu Turun linnaan.
Siinä pohdiskellaan miten kateus ilmenee sekä henkilökohtaisessa
elämässä, että organisaatioiden tasolla. Tärkeässa roolissa ovat mm.
keskiaikainen kirkkotaide, vuotavat vesijohdot ja miesten tuoksut. Ehkä
tämä on jonkinlainen kevyt satiiri, joka päättyy onnellisesti, koska
tuntuu olevan minun erityinen kutsumukseni uskoa onnellisiin
loppuihin.
Tämän käsikirjoituksen valmistuminen on
minulle suuri asia, koska sen kirjoittaminen oli niin vaikeaa. Minulla
on ollut palikat vähän hukassa viimeisen vuoden aikana. Olen koko
elämäni ollut enemmän tai vähemmän masentunut ja tottunut tekemään
asioita sen tuoman synkkyyden voimalla. Mutta viime keväänä minä
menetin masennukseni, eikä se ole vielä tullut takaisin. Elämä
sellaisena kuin olin oppinut sen tuntemaan, katosi, ja vei aikansa
rakentaa uudenlaista elämäntapaa tilalle. Jossain välissä mietin,
pitääkö minun lopettaa kirjoittaminen ja ryhtyä tekemään jotain muuta.
Nyt tuntuu mukavalta, että ainakin jonkun mielestä olen kirjoittanut
hauskan kässärin. Sen vuoksi koen voivani jatkaa tässä ammatissa
ainakin vielä jonkin aikaa.
tiistai, 27. helmikuu 2007