Tuo alla oleva keskustelu lihavuustutkimuksen uutisoimisesta nosti taas esiin toimittajien roolin tiedonvälityksessä. Onneksi ei ole kysymys vakavasta asiasta, mutta hiukan ottaa aivoon, että Aamulehti sunnuntain liitteessään siteeraa blogistani tätä tekstiä:

Joskus kauan sitten Hesarin kulttuuritoimituksen pomo esitti omat kriteerinsä kirjan uutisarvosta. Uutisarvo on odotuksen ja laadun tulo. Toisin sanoen kirjalla pitäisi olla kumpaakin, jotta sitä kannattaisi esitellä. Pitää olla jokin odotusarvo ja laadunkin pitäisi olla vähintään ykkösen tasoa, koska jos laatu on nolla, ei auta vaikka odotusarvo olisi kuinka korkea, niiden tulo on joka tapauksessa nolla. Nollasta ei revitä uutisia.

Mutta tämä ei siis enää pidä paikkaansa. Pelkkä odotusarvo riittää, laatua ei tarvita.

Tämä pätkä on liitetty osaksi juttua, jossa kuvataan kuinka kaikkialla verkossa tuomitaan Susan Kurosen kirja, vaikka kukaan ei ole sitä lukenut. Siteerauksesta on tipautettu mielestäni olennainen viimeinen lause. Minähän paheksun tuossa jutussa sitä, että pelkät kirjan kannet jo riittävät juttuun, Kurosen kirjasta minulla ei ollut mitään sanottavaa, eikä ole edelleenkään. Että nykyään ryhdytään julkistamaan kirjojen kansia, ja se vielä uutisoidaan näyttävästi, oli minusta pöyristyttävää.

Ehkä tämä on hiusten halkomista, mutta ymmärrän hyvin niiden julkisuudenhenkilöiden harmin, joiden teksteistä nappaillaan pätkiä sieltä ja täältä ja siirretään ne sitten toisiin asiayhteyksiin todistamaan jotain toimittajan omaa näkemystä asiasta.