Tuo
alla oleva keskustelu lihavuustutkimuksen uutisoimisesta nosti taas
esiin toimittajien roolin tiedonvälityksessä. Onneksi ei ole kysymys
vakavasta asiasta, mutta hiukan ottaa aivoon, että Aamulehti sunnuntain
liitteessään siteeraa blogistani tätä tekstiä:
Joskus
kauan sitten Hesarin kulttuuritoimituksen pomo esitti omat kriteerinsä
kirjan uutisarvosta. Uutisarvo on odotuksen ja laadun tulo. Toisin
sanoen kirjalla pitäisi olla kumpaakin, jotta sitä kannattaisi
esitellä. Pitää olla jokin odotusarvo ja laadunkin pitäisi olla
vähintään ykkösen tasoa, koska jos laatu on nolla, ei auta vaikka
odotusarvo olisi kuinka korkea, niiden tulo on joka tapauksessa nolla.
Nollasta ei revitä uutisia.
Mutta tämä ei siis enää pidä paikkaansa. Pelkkä odotusarvo riittää, laatua ei tarvita.
Tämä pätkä on liitetty osaksi juttua, jossa kuvataan kuinka kaikkialla
verkossa tuomitaan Susan Kurosen kirja, vaikka kukaan ei ole sitä
lukenut. Siteerauksesta on tipautettu mielestäni olennainen viimeinen
lause. Minähän paheksun tuossa jutussa sitä, että pelkät kirjan kannet
jo riittävät juttuun, Kurosen kirjasta minulla ei ollut mitään
sanottavaa, eikä ole edelleenkään. Että nykyään ryhdytään julkistamaan
kirjojen kansia, ja se vielä uutisoidaan näyttävästi, oli minusta
pöyristyttävää.
Ehkä tämä on hiusten halkomista, mutta
ymmärrän hyvin niiden julkisuudenhenkilöiden harmin, joiden teksteistä
nappaillaan pätkiä sieltä ja täältä ja siirretään ne sitten toisiin
asiayhteyksiin todistamaan jotain toimittajan omaa näkemystä asiasta.
maanantai, 26. helmikuu 2007