Sain
tehtäväkseni kertoa mikä on mielestäni suomen kielen paras sana, ja
pahin sana, ja perustella näkemykseni lyhyesti. Parhaimmasta sanasta
tuli ensimmäiseksi mieleen anteeksi.
Mehän möhlimme aina, sille ei mahda mitään, siksi on niin kätevää, että
on keksitty sana sellaisia tilanteita varten. Ilman anteeksi pyytämistä
ja kykyä antaa anteeksi, monet tärkeät ihmisten väliset kytkökset
napsahtelisivat katki ja seurauksena olisi lisää yksinäisyyttä ja
ikävää tässä kovassa maailmassa.
Toinen paras sana voisi olla sinä.
Koska sinä olet niin tärkeä. Koska olet olemassa, voin kääntää huomioni
itsestäni kohti sinua, vapautua itsekeskeisyydestäni edes hetkeksi ja
nähdä sinut, ja sinun kauttasi ymmärtää maailmasta hiukan enemmän.
Mutta mikä olisi paha sana, tai jopa pahin? Sitä pitääkin miettiä.
torstai, 22. helmikuu 2007