Ormos on siis se salaperäinen voima, joka saa kirjoittajan yökaudet viimeistelemään suurteosta jota todennäköisesti ei koskaan julkaista, mutta millä nimellä pitäisi kutsua voimaa, joka saa osallistumaan kerran toisensa jälkeen keskusteluihin, jotka eivät koskaan johda mihinkään? Surmos?

Kun blogin kommenttiluvut alkavat liikkua viidenkymmenen paremmalla puolella, voi olla melkein varma, että on ollut taas surmosta liikkeellä. Pedofiilit ovat olleet viime aikoina varma nakki ja siis tämähän ei ole mikään moite, nettiin mahtuu keskustelua ja hienoa kun jotkut jaksavat. Naisten tai vastaavasti miesten pahuus tai muu huono käytös on toinen pysyvästi kutkuttava keskustelunaihe. Uskonnolliset ihmiset väittelevät naispappeudesta ja kirkon suhteesta homoliittoihin. Kirjallisilla foorumeilla kirjoittajakoulutus herätti yhteen aikaan voimakkaita intohimoja. Taiteen ja viihteen vastakkainasettelukin oli joskus asia, josta saatiin monta surmoksen sävyttämää vääntöä aikaiseksi ilman mitään järkevää lopputulemaa.

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, olen Rihmastossa kuukauden kirjailijavieraana. Kysymykseni kuului oikeastaan sen suuntaisesti, että kun naisten romanttinen viihde on kuitenkin aika kysytty kirjallisuudenlaji, niin kannattaisikohan ryhtyä tarjoamaan kirjoittajakoulutusta joka ottaisi huomioon tämän genren? Mutta kuten keskustelussa jo todettiin, sellaista koulutusta kyllä varmasti järjestettäisiin, jos olisi kiinnostusta. Mutta kirjoittamisesta kiinnostuneet ihmiset eivät taida olla kiinnostuneita romanttisen viihteen tekemisestä.

Toisaalla sitten valitetaan, kun kirjat eivät myy, eikä niille löydy lukijoita ja apurahoja ei saa. Minusta tässä on kumma epäsuhta, mutta jos jatkan tästä enemmän, niin se on varmaan Surmosta.