Kylläpä nyt on erinomaista, kun on oikein väitöskirjan voimalla voitu todeta, että lihavalla nuorella on suurempi riski sairastua masennukseen aikuisena kuin normaalipainoisella. Ja ihan on Anne Herva syynkin löytänyt tähän mullistavaan tutkimustulokseensa. Nuoruus on herkkää aikaa ja jos silloin on paksu ja jää syrjään hauskoista jutuista, niin se voi vaikuttaa mielialaan. Ajatella. Tuotapa en olisi itse ikinä keksinyt. Mutta hienoa kun on nyt tehty väitöskirja. Tähän astihan me olemme eläneet siinä kuvitelmassa, että lihavat ovat leppoisia ja niillä on sellainen teflonpinnoite, etteivät ne millään tavalla reagoi kaikkeen siihen syrjintään minkä kohteeksi he elämänsä aikana joutuvat painonsa vuoksi. 

Minä olen sitä mieltä, että monien kohdalla lihominen on jo alunperinkin osoitus jonkinsortin masentuneisuudesta. En väitä että kaikilla. Voi olla ihmisiä, jotka eivät tiedä, että jos syö liikaa herkkuja, siitä lihoaa. Tai jotka vain ovat niin kaiken hyvän perään, etteivät viitsi rajoittaa. Sitten on tietysti mielenkiiintoinen kysymys ylensyönnistä riippuvuusongelmana, ja mikä on riippuvuusongelman ja masennuksen välinen suhde? Mutta väitän näin, että monen ihmisen liikakilojen taustalla on mielialan laskua, uupumusta, jonkinlaista yleistä eksyneisyyttä sen suhteen, että mihin tässä nyt oikeastaan pitäisi olla pyrkimässä.

Ylensyöminen on ryyppäämisen ja huumeidenkäytön kaltainen perspektiivihäiriö. Jaksaakseen suoriutua jokapäiväisestä elämästä, ihminen tarvitsee helpotusta, lohtua nyt heti, eikä muutaman kuukauden kuluttua oltuaan raittiina tai pantattuaan ja saatuaan muutenkin elämänsä jotenkin paremmin hallintaan. Riippuvuusongelmaisella ei ole motivaatiota kieltäytyä nopeasta tyydytyksestä, hän ei jaksa luottaa siihen että kieltäytyminen lyhyestä ilosta nyt, voisi tuoda elämään jotain hyvää vuoden kuluttua. Riippuvuusongelmaisen huomio kohdistuu siihen kuinka hän selviää tästä hetkestä seuraavaan.

Riippuvuusongelmasta luopuminen on vaikeaa, koska pitäisi luopua asiasta, joka tuo helpotuksen tähän käsillä olevaan hetkeen. Helpotuksen sijasta pitäisi valita ponnistelu tulevaisuuden hyväksi ja tulevaisuus on aina kaukana, eikä ole mitään takeita, että elämä riippuvuudesta vapaana avaisi maanpäällisen taivaan, ja ratkaisisi elämän kaikki ongelmat.