Kylläpä
nyt on erinomaista, kun on oikein väitöskirjan voimalla voitu todeta,
että lihavalla nuorella on suurempi riski sairastua masennukseen
aikuisena kuin normaalipainoisella. Ja ihan on Anne Herva syynkin
löytänyt tähän mullistavaan tutkimustulokseensa. Nuoruus on herkkää
aikaa ja jos silloin on paksu ja jää syrjään hauskoista jutuista, niin
se voi vaikuttaa mielialaan. Ajatella. Tuotapa en olisi itse ikinä
keksinyt. Mutta hienoa kun on nyt tehty väitöskirja. Tähän astihan me
olemme eläneet siinä kuvitelmassa, että lihavat ovat leppoisia ja
niillä on sellainen teflonpinnoite, etteivät ne millään tavalla reagoi
kaikkeen siihen syrjintään minkä kohteeksi he elämänsä aikana joutuvat
painonsa vuoksi.
Minä olen sitä mieltä, että monien
kohdalla lihominen on jo alunperinkin osoitus jonkinsortin
masentuneisuudesta. En väitä että kaikilla. Voi olla ihmisiä, jotka
eivät tiedä, että jos syö liikaa herkkuja, siitä lihoaa. Tai jotka vain
ovat niin kaiken hyvän perään, etteivät viitsi rajoittaa. Sitten on
tietysti mielenkiiintoinen kysymys ylensyönnistä riippuvuusongelmana,
ja mikä on riippuvuusongelman ja masennuksen välinen suhde? Mutta
väitän näin, että monen ihmisen liikakilojen taustalla on mielialan
laskua, uupumusta, jonkinlaista yleistä eksyneisyyttä sen suhteen, että
mihin tässä nyt oikeastaan pitäisi olla pyrkimässä.
Ylensyöminen
on ryyppäämisen ja huumeidenkäytön kaltainen perspektiivihäiriö.
Jaksaakseen suoriutua jokapäiväisestä elämästä, ihminen tarvitsee
helpotusta, lohtua nyt heti, eikä muutaman kuukauden kuluttua oltuaan
raittiina tai pantattuaan ja saatuaan muutenkin elämänsä jotenkin
paremmin hallintaan. Riippuvuusongelmaisella ei ole motivaatiota
kieltäytyä nopeasta tyydytyksestä, hän ei jaksa luottaa siihen että
kieltäytyminen lyhyestä ilosta nyt, voisi tuoda elämään jotain hyvää
vuoden kuluttua. Riippuvuusongelmaisen huomio kohdistuu siihen kuinka
hän selviää tästä hetkestä seuraavaan.
Riippuvuusongelmasta
luopuminen on vaikeaa, koska pitäisi luopua asiasta, joka tuo
helpotuksen tähän käsillä olevaan hetkeen. Helpotuksen sijasta pitäisi
valita ponnistelu tulevaisuuden hyväksi ja tulevaisuus on aina kaukana,
eikä ole mitään takeita, että elämä riippuvuudesta vapaana avaisi
maanpäällisen taivaan, ja ratkaisisi elämän kaikki ongelmat.
lauantai, 24. helmikuu 2007