440269.jpg

Kaapin perältä löytyi tällainen pussi, jonka sisältö vaikutti hiukan epämääräiseltä.

440270.jpg

Pussista löytyi kuivattuja tomaatteja. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä aurinkokuivatut tomaatithan kuuluvat jokaisen normaalin kotikokin repertoaariin. Mutta nämä kuivatut tomaatit ovat kuitenkin pienoinen ihme, koska niiden raaka-aine on itse biodynaamisesti kasvatettu omassa kasvihuoneessa. Valtava vaiva nähty siis, ja pussukkaa pidetty niin arvokkaana, että se vuonna 2004, jolloin muutimme Punkalaitumelta, haluttiin kuljettaa Turkuun, uuteen kotiin ja keittiöön. Mutta kaapin kätköistä löytyvät tomaatit eivät suinkaan ole vuodelta 2004, sillä mikäli oikein muistan, purimme hyvin palvelleen kasvihuoneemme kesällä 2002, joten nämä herkut ovat peräisin vuodelta 2001 tai kenties jopa 2000. Tätäkö sillä tarkoitetaan, kun sanotaan, että kuivatut tuotteet säilyvät hyvin?

440275.jpg

Mielessä oli tietysti toimia käytännöllisesti ja luovuttaa tomaatit luonnon kiertokululle nopeinta tietä eli kompostiämpärin kautta. Mutta sitten tuli mieleen, että Sittarissa myydään sellaista superkallista leipää, jossa on tuoteselosteen mukaan kuivattua tomaattia. Niin että jos minäkin.

440273.jpg

Tuloksena oli sangen soma satsi sämpylöitä ja mikä parasta, kuivattuja tomaatteja riittää vielä vaikka kuinka moneen sämpyläerään, mikäli vain ei laiskamato yllätä ja aja köyhää kirjailijaa valmiiden leipähyllyjen äärelle. Leivän leipominen jos mikä on kannattavaa. Leipään ei paljon muuta tarvita kuin jauhoja ja tällaiseen satsiin meni puolet jauhopussista, josta maksoin kaupassa 75 senttiä. Niin niin, pullajauhoistahan nämä kyllä juu, mutta joukossa siis aurinkokuivattua tomaattia ja pähkinää. Harmi, etten saa nyt tuoksuefektiä liitettyä näihin kuviin.