Olen päättänyt kokeilla ystäväni S:n kanssa kimppakirjoittamista. Olemmekin jo harjoitelleet sitä kirjoittamalla historiallista näytelmää, joka ei kyllä ole vielä valmis. S. tutkii työkseen historiallisia juttuja ja hänellä on pää täynnä nippelitietoa mitä kummallisemmista asioista. Se tulee esiin esimerkiksi sillä tavalla, että kun syksyllä ilmestyvässä kirjassani on juttua lohikäärmeistä, S.luettuaan käsikirjoituksen hankki minulle heti lohikäärmeen hampaita ja tiesi kertoa, että niillä on parantavia voimia. (Lohikäärmeen hampaat ovat oikeasti hain hampaita, mutta mitäs siitä, vaikuttavia ne ovat siitä huolimatta.)

Kun minulle tulee tenkkapoo jonkin asian kanssa, mainitsen siitä S:lle. Seuraavana päivänä hän jo kiikuttaa minulle kirjan/lehtijutun/kuvan, tai tietää muuten kertoa kiinnostavaa taustatietoa ongelmallisesta asiasta. Näytelmää me olemme iltapuhteeksi tehneet kohtaus kerrallaan niin että S. kirjoittaa ensin raakaversion, jossa ovat kaikki faktat oikeassa järjestyksessä. Minä sitten murjon kohtauksen vähän draamallisemmaksi, tiivistelen repliikkejä ja toisaalta kasvatan vähän lihaa luiden päälle ja lähetän S:lle. Hän puolestaan murjoo pois paikoiltaan laittamani faktat takaisin ja kehittelee muutenkin repliikkejä kunnes meillä lopulta on käsissämme kohtaus johon olemme kumpikin tyytyväisiä. Se on ollut hauskaa.

S:n ansiosta olen oppinut kaikenlaisia huvittavia pikkujuttuja Turun historiasta. Nyt on ollut puhetta, että kokeilisimme kirjoittaa yhdessä nuortenkirjan. S. teki jo juonirungon ja aloin kirjoittaa ensimmäistä versiota sen pohjalta. Taustatyön tekeminen on aina ollut minulle pienoinen ongelma, mutta nyt minun ei tarvitse huolehtia siitä. S:llä on pääkoppa täynnä taustaa käytännöllisesti katsoen kaikista maailman asioista.