Olen
päättänyt kokeilla ystäväni S:n kanssa kimppakirjoittamista. Olemmekin
jo harjoitelleet sitä kirjoittamalla historiallista näytelmää, joka ei
kyllä ole vielä valmis. S. tutkii työkseen historiallisia juttuja ja
hänellä on pää täynnä nippelitietoa mitä kummallisemmista asioista. Se
tulee esiin esimerkiksi sillä tavalla, että kun syksyllä ilmestyvässä
kirjassani on juttua lohikäärmeistä, S.luettuaan käsikirjoituksen
hankki minulle heti lohikäärmeen hampaita ja tiesi kertoa, että niillä
on parantavia voimia. (Lohikäärmeen hampaat ovat oikeasti hain
hampaita, mutta mitäs siitä, vaikuttavia ne ovat siitä huolimatta.)
Kun minulle tulee tenkkapoo jonkin asian kanssa, mainitsen siitä S:lle.
Seuraavana päivänä hän jo kiikuttaa minulle kirjan/lehtijutun/kuvan,
tai tietää muuten kertoa kiinnostavaa taustatietoa ongelmallisesta
asiasta. Näytelmää me olemme iltapuhteeksi tehneet kohtaus kerrallaan
niin että S. kirjoittaa ensin raakaversion, jossa ovat kaikki faktat
oikeassa järjestyksessä. Minä sitten murjon kohtauksen vähän
draamallisemmaksi, tiivistelen repliikkejä ja toisaalta kasvatan vähän
lihaa luiden päälle ja lähetän S:lle. Hän puolestaan murjoo pois
paikoiltaan laittamani faktat takaisin ja kehittelee muutenkin
repliikkejä kunnes meillä lopulta on käsissämme kohtaus johon olemme
kumpikin tyytyväisiä. Se on ollut hauskaa.
S:n ansiosta olen oppinut kaikenlaisia huvittavia pikkujuttuja Turun
historiasta. Nyt on ollut puhetta, että kokeilisimme kirjoittaa yhdessä
nuortenkirjan. S. teki jo juonirungon ja aloin kirjoittaa ensimmäistä
versiota sen pohjalta. Taustatyön tekeminen on aina ollut minulle
pienoinen ongelma, mutta nyt minun ei tarvitse huolehtia siitä. S:llä
on pääkoppa täynnä taustaa käytännöllisesti katsoen kaikista maailman
asioista.
tiistai, 20. maaliskuu 2007