Lauantaiaamun
pyöräretkellä poikkesin juomaan kahvit Ruissalon kylpylässä. Verannan
suojaisaan nurkkaukseen oli mukava istahtaa hetkeksi paistattelemaan
päivää. Viereiseen pöytään istui veteraani-ikäinen herra, hänellä oli
sanomalehti mukana. Hän pisti lehden takamuksensa alle ja sanoi, että
tässä voikin istua ruokailuun asti. Sitten hän vaipui liikkumattomaan
hiljaisuuteen, joka arvokkuudessaan toi mieleen muinaisen
intiaanipäällikön. Hänellä ei ollut kahvia, ei tupakkaa, ei olutlasia,
ei sanomalehteä, ei edes korvalappustereoita.
Minusta siinä
oli asennetta. Haluaisin itselleni kyvyn samanlaiseen puhtaaseen
olemiseen. Ettei tarvitsisi jatkuvasti viihdyttää itseään erilaisilla
ulkoa tuotetuilla virikkeillä, vaan uskaltaisi pysähtyä olemaan.
Haluaisin osata nauttia siitä, että vielä tänään aurinko paistaa
lämpimästi tähän minun nurkkaani. Huomisesta ei kukaan tiedä.
****
Kirjaston antitädin kautta löytyi Akronyymigeneraattori
K.I.R.J.A.I.L.I.J.A.: Kaunis ja Iloisen Reipas Järki-ihminen joka Armahtaa, Ilakoi Limaisesti, Imppaa Joustamattomasti ja Antaa
lauantai, 31. maaliskuu 2007