Lauantaiaamun pyöräretkellä poikkesin juomaan kahvit Ruissalon kylpylässä. Verannan suojaisaan nurkkaukseen oli mukava istahtaa hetkeksi paistattelemaan päivää. Viereiseen pöytään istui veteraani-ikäinen herra, hänellä oli sanomalehti mukana. Hän pisti lehden takamuksensa alle ja sanoi, että tässä voikin istua ruokailuun asti. Sitten hän vaipui liikkumattomaan hiljaisuuteen, joka arvokkuudessaan toi mieleen muinaisen intiaanipäällikön. Hänellä ei ollut kahvia, ei tupakkaa, ei olutlasia, ei sanomalehteä, ei edes korvalappustereoita.

Minusta siinä oli asennetta. Haluaisin itselleni kyvyn samanlaiseen puhtaaseen olemiseen. Ettei tarvitsisi jatkuvasti viihdyttää itseään erilaisilla ulkoa tuotetuilla virikkeillä, vaan uskaltaisi pysähtyä olemaan. Haluaisin osata nauttia siitä, että vielä tänään aurinko paistaa lämpimästi tähän minun nurkkaani. Huomisesta ei kukaan tiedä.


****

Kirjaston antitädin kaut
ta löytyi Akronyymigeneraattori
K.I.R.J.A.I.L.I.J.A.:  Kaunis ja Iloisen Reipas Järki-ihminen joka Armahtaa, Ilakoi Limaisesti, Imppaa Joustamattomasti ja Antaa