Minulta
hurahti nuori aikuisuus ohi niin, etten juurikaan käynyt äänestämässä.
Viime vuosina olen kuitenkin äänestänyt tunnollisesti kaikissa
vaaleissa, myös kirkollisissa, lähinnä koska vaiva on kuitenkin
suhteellisen pieni.
Lähes kaikki tuntemani ihmiset valittavat
ettei mikään puolue tunnu omalta, enkä minä ole mikään poikkeus. Tietyt
puolueet ovat olleet aina pois laskuista: Kokoomus, Kristilliset ja
Keskusta nyt ainakin. Niin ja Perussuomalaiset, tai mitä ne nyt
ovatkaan. Myöskään ruotsinkielisille en ole halunnut ääntäni antaa,
vaikka rakastankin Strömsötä.
Mutta jäljelle jääneet
vaihtoehdot eivät ole olleet kovin houkuttelevia nekään. Olen
enimmäkseen antanut ääneni Vihreille. Mutta kenelle siellä.
En usko, että ehdokkaani on koskaan päässyt läpi.
Yhtenä päivänä kaupungilla huomasin pankin ikkunassa Liisa Sulkakosken
vaalimainoksen, hän on turkulainen lääkäri ja homeopaatti ja tyrkyllä
Vihreiden edustajana. Muistin miten kävin hänen luonaan hakemassa
lääkärintodistusta ajokorttia varten joskus kaksikymmentä vuotta
sitten. Hän näytti maatalon emännältä joka oli repäisty vastaanotolle
kesken navettahommien. Hän oli hyväntuulinen, katsoi minua silmiin ja
kysyi, voisiko hän auttaa minua jotenkin muutenkin. Minä aloin heti
valittaa hänelle, että olen koko ikäni ollut lihava ja onneton, mitä
minun pitäisi tehdä? Hän alkoi nauraa ja sanoi, että sinähän olet
täydellisen normaali nuori, terve nainen. Jos joku tyhmä tyyppi on
joskus puhunut sinulle jotain paskaa, älä pilaa elämääsi sellaisen
asian vuoksi, sinussa ei ole kerta kaikkiaan mitään vikaa.
No
hän ei saanut minua uskomaan, ettei minussa olisi mitään vikaa, mutta
hänen kommenttinsa syöpyi mieleeni ja on ollut jonkinlaisena pienenä
voimanlähteenä elämän eri koettelemuksissa. Vilkaisin eri
vaalikoineista, että mitä mieltä Sulkakoski on asioista ja kun niistä
ei löytynyt mitään kerta kaikkisen järkyttävää, niin päätin antaa
ääneni hänelle. Olen täysin tietoinen siitä, että paljastan tässä oman
typeryyteni ja pinnallisuuteni. Äänestäminen ei perustu mihinkään
syvälliseen yhteiskunnallisfilosofiseen analyysiin eikä realistiseen
käsitykseen Suomen taloudellisesta tilasta, mutta hei, minä olen
hömppäkirjailija, mitä muutakaan minulta voi odottaa?
torstai, 8. maaliskuu 2007