Pahoittelen, että joudun jauhamaan tätä samaa asiaa, mutta tässä nyt viimeisin takakansitekstiversio.

Turun linnassa työskentelevä Helmi on kiinnostunut keskiaikaisista veistoksista. Hänen työkaverinsa Jaana on kiinnostunut museon konservaattorista ja saa idean näyttelystä, jossa miestä tarkastellaan seksiobjektina. No eihän sellaisesta yhteistyöstä mitään tule. Kun tilanne kärjistyy, Helmi lähtee ystävänsä ortodoksipappi Heikin kanssa mökille lomailemaan. Mutta Heikilläkin on ongelmia ja mikä vaivaa Hannua, komeaa mökkinaapuria joka asuu rähjäisessä talossa ja kiukuttelee museovirastolle? Kun Hannun varastosta löytyy keskiaikainen Pyhä Yrjänä, Helmi uskoo onnensa kääntyneen, mutta Hannu ei luovuta veistosta museolle. Riita kärjistyy, ja toisaalla Jaanan ideoima näyttely elää omaa elämäänsä. Miehen tuoksu valtaa Turun linnan ja Helmi huomaa, että elämä on projekti, jota ei voi hallita.  


Ongelmana tässä on, että takakansiteksti ei ehkä tarpeeksi lihallisesti tue kirjan nimeä, siis Miehen tuoksua. Minä en mitenkään saa tuota miehen tuoksua takakanteen niin että se henkilöityisi johonkin tiettyyn ihmiseen, kysymyshän tässä on feromoneista, jotka leijuvat kaikkialla ympärillämme, emme edes väistämättä haista niitä ja kuitenkin ne voivat ohjata meitä niin että toisten ihmisen kanssa vain jostain syystä tulemme toimeen ja toisten emme. Olen miettinyt voisiko nimeä kehitellä feromonin ympärille, mutta toistaiseksi en ole onnistunut riittävän kutkuttavasti yhdistämään sitä mihinkään kirjassa esiintyvään toiseen teemaan.

Tuijan ja Sylvin huomautuksen ansiosta muutin isä Leon Heikiksi. En ollut yhtään ajatellut minkä nimisiä pappeja ortodoksikirkossa oikeasti on ja olisi tosiaan ehkä väärin tehdä romaanini sympaattisesta ongelmavyyhtipapista arkkipiispan kaima.