489600.jpg

En ole koskaan jaksanut miettiä kovinkaan paljon kuolemanjälkeistä elämää, tässä tämänpuolisessa on ollut haastetta aivan riittämiin, mutta uteliaisuus sai minut kuitenkin tarttumaan Kari Kuulan teokseen Helvetin historia.

Kuula väittää, että helvettiusko läpäisee universaalisti lähes koko tunnetun historian,  usko tuonpuoleiseen rangaistukseen on yhdistänyt ihmisiä kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina. Jostain syystä olen vissiin tähän asti kuvitellut, että helvetti olisi erityisesti kristittyjen ongelma. Mutta ei, usko helvettiin on ollut olemassa jo ennen kristinuskoa, ja myös muut suuret maailmanuskonnot pähkäilevät helvettinäkemystensä ristitulessa.

Miksi ihmiset ovat tunteneet tarvetta uskoa helvettiin? Sillä jokin tarvehan tuossa on taustalla, jos usko kerran on universaali. Vastaukseksi on tarjottu erilaisia selitysmalleja, kuten että helvetti palvelee symbolisena kaatopaikkana jonne siirrämme syvimmät pelkomme ja ahdistuksemme siinä toivossa, että ne jäävätkin sinne. Voi myös olla, että omantunnontuskat luovat ihmiseen vaistomaisen tunnun siitä, että pahasta kuuluu rangaista. Jne jne, kyllä selityksiä löytyy, tuossa nyt vain pari ilmeisintä.
 
Minua kiinnostaa Kuulan havainto siitä, että Raamatun helvetistä kertovien jakeiden perusteella olisi voinut päätyä aivan toisenlaiseenkin helvettioppiin, kuin mitä minulle on tarjottu. Esimerkiksi Paavali ei tunnu uskovan sellaiseen iankaikkiseen kadotukseen kuin pyhäkoulussa opetettiin, hänen mielestään syntiset tuhoutuvat kuoltuaan, siis lakkaavat olemasta. Mutta hänen käyttämänsä tuhoutumista merkitsevä sana on kirkkoraamatussamme systemaattisesti käännetty kadotukseksi.

Kiinnostavaa mielestäni sekin, ettei Vanhassa testamentissa tunneta kuolemattoman sielun kaltaista otusta. Kun ihminen kuolee, hän kuolee. Sen vuoksi myöskään minkäänlaista helvettioppia ei Vanhan testamentin puolelta löydy. Meidän on ehkä osittain kiittäminen Platonia siitä, että ajatus kuolemattomien sielujen kitumisesta helvetissä tuli aikoinaan kristinuskoon.

Sekin oli minulle uutta, että nyt kun Antti Kylliäinen on kuohuttanut kirkollisia piirejä väittämällä, että kaikki pääsevät taivaaseen, niin sekään ei ole mikään uusi ajatus. Origenes jo aikoinaan 200-luvulla kehitteli oppia kaikkien pelastumisesta ja sai myös paljon kannattajia, mutta Augustinus sitten ampui alas nämä näkemykset ja voitti sen aikaisen mediapelin.

Lisäys 3.4 klo 7.50 Ystävällinen lukija lähetti linkin sivulle, jossa voi käydä tutustumassa siihen kuinka Thaimaan buddhalaisuus lähestyy tätä helvettiasiaa.