Tarun
tämänpäiväistä pohdiskelua eläinten suvunjatkamistoiminnoista ja
ihmisten kimppakivasta lukiessani, ajatukseni jahkaantuivat
maanantaiseen sarjaan Big love, jota olen seurannut. Päähenkilölle
Billille moniavioisuus on vakava kutsumus. Perheen vaimot ovat
kiintyneet miehensä lisäksi syvästi myös toisiinsa, joskin ristiriitoja
tietenkin riittää. Perheenjäseniä rassaa kun elämäntapa pitää salata ja
jatkuvasti on pieni pelko siitä, että salaisuus joskus paljastuu.
Mormonien keskuudessahan moniavioisuutta ei enää hyväksytä, mutta eräät
fundamentalistiryhmittymät pitävät siitä edelleen kiinni. Sarjassa
näkyy, millaisia vaikutuksia aikuisten päätöksellä on esimerkiksi
lapsiin. Se myös näyttää, miten hankalaan tilanteeseen heikoin lenkki
saattaa joutua ja miten elämäntapa eristää ihmiset ja tekee heidät
haavoittuvaisiksi.
Kun uskonnot elävät sekulaarissa
yhteiskunnassa, jumalallisen järjestyksen ja yhteiskunnan välille
syntyy jatkuvasti näitä ristiriitoja, jotka vaativat käsittelyä. Pitääkö
esimerkiksi edelleen sallia, että juutalaiset ja muhamettilaiset
silpovat poikiaan, siis ympärileikkaavat, koska se on vanha,
uskonnollinen tapa? Kuinka suuri vamma ympärileikkauksella
pojille aiheutetaan? (Pitääkö muuten paikkansa, että Amerikassa
poikalapset ympärileikataan muuten vain, jollakin terveyssyyllä
perustellen?)
Mutta mitä tapahtuu, jos puutumme tällaisiin
tapoihin ja estämme ihmisiä harjoittamasta uskontoaan? Kumpi on
tärkeämpi oikeus, se että poika saa pitää esinahkansa, vai aikuisen
oikeus noudattaa kulttuurinsa tapoja ja kasvattaa lapsensakin sisälle
samaan kulttuuriin? Mihin vedetään raja? Miten luovuttamaton asia
juutalaisuudessa ja islamissa tämä poikien ympärileikkaus on? Mitä jos
he maallistuisivat hiukan, ja vähän lieventäisivät tapojaan? Meilläkin
täällä on luovuttu ikiaikaisesta näkemyksestä, että vain miehet saavat
olla pappeja. Joitakin tällainen luopumus on järkyttänyt, mutta
toistaiseksi taivas ei ole tipahtanut kenenkään niskaan eikä
luterilainen kirkko lakannut olemasta.
Sekin on selvä, että
jos ympärileikkaukset kielletään, ne eivät siihen lopu. Sitten
ympärileikkauksia tehdään epähygieenisissä oloissa jonkun
seurakuntalaisen keittiössä. Mutta tässäkin perustelussa on tietenkin
ongelmansa, kuten Arawn
toteaa, on hiukan ongelmallista sallia huonona pidetty tapa sen vuoksi,
ettei sitä pystytä oikein estämään. Arawn sanoo, että samalla
perusteella voisi hyväksyä kaikki rikokset.
Mutta voihan
asiaa ajatella käytännöllisesti. Jos sallimalla yksi rikos valvotuissa
olosuhteissa, voidaan estää suuremmat rikokset, niin eikö se olisi
käypä peruste? Huumeiden käyttö on Suomessa rikos, nisteille jaellaan
silti puhtaita neuloja siinä toivossa, että he käyttäisivät niitä,
eivätkä kierrättäisi likaisia neuloja, saisi tartuntoja ja kuormittaisi
terveydenhoitoa. Neuloja siis jaellaan, jotta vältyttäisiin suuremmilta
vahingoilta, vaikka jos olisimme periaatteellisia, emme tietenkään
tällä tavalla menisi polvillemme huumeongelman edessä. Tällaisia
asioita on toki muitakin. Esimerkiksi abortti.
En
tiedä sotkinko nyt taas tapani mukaan puuroja ja vellejä, minusta vain
on kiinnostavaa, että ihmisillä on erilaisia kulttuureja ja tapoja,
joita sinänsä pidän elämän rikkautena, mutta joissakin kohdissa nämä
tavat joutuvat ristiriitaan sen kanssa, mitä pidetään hyvänä ja
oikeana, joten mitä silloin pitäisi tehdä, ketä kuunnella?
keskiviikko, 18. huhtikuu 2007