Tarun tämänpäiväistä pohdiskelua eläinten suvunjatkamistoiminnoista ja ihmisten kimppakivasta lukiessani, ajatukseni jahkaantuivat maanantaiseen sarjaan Big love, jota olen seurannut. Päähenkilölle Billille moniavioisuus on vakava kutsumus. Perheen vaimot ovat kiintyneet miehensä lisäksi syvästi myös toisiinsa, joskin ristiriitoja tietenkin riittää. Perheenjäseniä rassaa kun elämäntapa pitää salata ja jatkuvasti on pieni pelko siitä, että salaisuus joskus paljastuu. Mormonien keskuudessahan moniavioisuutta ei enää hyväksytä, mutta eräät fundamentalistiryhmittymät pitävät siitä edelleen kiinni. Sarjassa näkyy, millaisia vaikutuksia aikuisten päätöksellä  on esimerkiksi lapsiin. Se myös näyttää, miten hankalaan tilanteeseen heikoin lenkki saattaa joutua ja miten elämäntapa eristää ihmiset ja tekee heidät haavoittuvaisiksi. 

Kun uskonnot elävät sekulaarissa yhteiskunnassa, jumalallisen järjestyksen ja yhteiskunnan välille syntyy jatkuvasti näitä ristiriitoja, jotka vaativat käsittelyä. Pitääkö esimerkiksi edelleen sallia, että juutalaiset ja muhamettilaiset silpovat poikiaan, siis ympärileikkaavat, koska se on vanha, uskonnollinen tapa?  Kuinka suuri vamma ympärileikkauksella pojille aiheutetaan? (Pitääkö muuten paikkansa, että Amerikassa poikalapset ympärileikataan muuten vain, jollakin terveyssyyllä perustellen?)

Mutta mitä tapahtuu, jos puutumme tällaisiin tapoihin ja estämme ihmisiä harjoittamasta uskontoaan? Kumpi on tärkeämpi oikeus, se että poika saa pitää esinahkansa, vai aikuisen oikeus noudattaa kulttuurinsa tapoja ja kasvattaa lapsensakin sisälle samaan kulttuuriin? Mihin vedetään raja? Miten luovuttamaton asia juutalaisuudessa ja islamissa tämä poikien ympärileikkaus on? Mitä jos he maallistuisivat hiukan, ja vähän lieventäisivät tapojaan? Meilläkin täällä on luovuttu ikiaikaisesta näkemyksestä, että vain miehet saavat olla pappeja. Joitakin tällainen luopumus on järkyttänyt, mutta toistaiseksi taivas ei ole tipahtanut kenenkään niskaan eikä luterilainen kirkko lakannut olemasta.

Sekin on selvä, että jos ympärileikkaukset kielletään, ne eivät siihen lopu. Sitten ympärileikkauksia tehdään epähygieenisissä oloissa jonkun seurakuntalaisen keittiössä. Mutta tässäkin perustelussa on tietenkin ongelmansa, kuten Arawn toteaa, on hiukan ongelmallista sallia huonona pidetty tapa sen vuoksi, ettei sitä pystytä oikein estämään. Arawn sanoo, että samalla perusteella voisi hyväksyä kaikki rikokset.

Mutta voihan asiaa ajatella käytännöllisesti. Jos sallimalla yksi rikos valvotuissa olosuhteissa, voidaan estää suuremmat rikokset, niin eikö se olisi käypä peruste? Huumeiden käyttö on Suomessa rikos, nisteille jaellaan silti puhtaita neuloja siinä toivossa, että he käyttäisivät niitä, eivätkä kierrättäisi likaisia neuloja, saisi tartuntoja ja kuormittaisi terveydenhoitoa. Neuloja siis jaellaan, jotta vältyttäisiin suuremmilta vahingoilta, vaikka jos olisimme periaatteellisia, emme tietenkään tällä tavalla menisi polvillemme huumeongelman edessä. Tällaisia asioita on toki muitakin. Esimerkiksi abortti. 

En tiedä sotkinko nyt taas tapani mukaan puuroja ja vellejä, minusta vain on kiinnostavaa, että ihmisillä on erilaisia kulttuureja ja tapoja, joita sinänsä pidän elämän rikkautena, mutta joissakin kohdissa nämä tavat joutuvat ristiriitaan sen kanssa, mitä pidetään hyvänä ja oikeana, joten mitä silloin pitäisi tehdä, ketä kuunnella?