Ugus ihmetteli eilisessä postauksessaan
minkä vuoksi pääsiäistä täytyy viettää päiväkausia, vaikka kukaan ei
oikeastaan sitä enää vietä. Mutta kyllähän ihmiset osaavat vielä ottaa
pitkistä pyhistä irti kaikenlaista, tämän aamun lehdessä kerrottiin
kuinka nuoriso on juhlinut pääsiäistään.
Pojat sytyttelivät
tunnin aikana neljä tulipaloa Turussa ja kaksi tyttöä sotki aikansa
kuluksi Aschanin kahvilan. Tyttöjen juhlinnasta kerrotaan, että he
levittivät kakkuja pöydille ja ulostivat käytävälle. Miten
mielikuvituksekasta! Tytöt olivat 12 ja 14 vuotiaita. Oikeastaan tuo
konditorian sotkeminen on kiinnostavin uutinen pitkään aikaan. Mietin
millaisessa tajunnan tilassa he ovat olleet, mitä oli tapahtunut ennen
kakku- ja ulosteleikkejä, ja mitä kotona sanottiin, kun tytöt
palautettiin vanhemmilleen sen jälkeen kun heidän henkilöllisyytensä
oli selvitetty.
Minä vietin pääsiäistä hiukan
tavanomaisemmin kuin nuo tytöt, mutta ei minultakaan juhlaa puuttunut.
Olen jo niin vanha, että kaamoksen väistyminen ja kevään saapuminen on
aina yhtä suuri ylösnousemuksen ihme. Eletään jälleen niitä aikoja,
jolloin haluaisin pysäyttää ajan kulun hetkeksi, viivyttää kevään
etenemistä ja kesän esiin murtautumista. Haluaisin pysyä jonkin aikaa
näissä viiltävän valoisissa ihmeellisissä päivissä, joten siksi pitkien
pyhien tapahtumaköyhyys ei haittaa lainkaan, päin vastoin, olen niistä
kiitollinen.
Jatkoa 14.30
Minun on jo monta kertaa pitänyt mainita, mutta aina se on unohtunut, että tykkään Taru Väyrysen blogista.
Hän kirjoittaa minua kiinnostavista aiheista, siis kirjoittamisesta ja
kustannusmaailmasta, eikä hän kaihda myöskään uskontofilosofisia
pohdiskeluja.
tiistai, 10. huhtikuu 2007