Ugus ihmetteli eilisessä postauksessaan minkä vuoksi pääsiäistä täytyy viettää päiväkausia, vaikka kukaan ei oikeastaan sitä enää vietä. Mutta kyllähän ihmiset osaavat vielä ottaa pitkistä pyhistä irti kaikenlaista, tämän aamun lehdessä kerrottiin kuinka nuoriso on juhlinut pääsiäistään.

Pojat sytyttelivät tunnin aikana neljä tulipaloa Turussa ja kaksi tyttöä sotki aikansa kuluksi Aschanin kahvilan. Tyttöjen juhlinnasta kerrotaan, että he levittivät kakkuja pöydille ja ulostivat käytävälle. Miten mielikuvituksekasta! Tytöt olivat 12 ja 14 vuotiaita. Oikeastaan tuo konditorian sotkeminen on kiinnostavin uutinen pitkään aikaan. Mietin millaisessa tajunnan tilassa he ovat olleet, mitä oli tapahtunut ennen kakku- ja ulosteleikkejä, ja mitä kotona sanottiin, kun tytöt palautettiin vanhemmilleen sen jälkeen kun heidän henkilöllisyytensä oli selvitetty. 

Minä vietin pääsiäistä hiukan tavanomaisemmin kuin nuo tytöt, mutta ei minultakaan juhlaa puuttunut. Olen jo niin vanha, että kaamoksen väistyminen ja kevään saapuminen on aina yhtä suuri ylösnousemuksen ihme. Eletään jälleen niitä aikoja, jolloin haluaisin pysäyttää ajan kulun hetkeksi, viivyttää kevään etenemistä ja kesän esiin murtautumista. Haluaisin pysyä jonkin aikaa näissä viiltävän valoisissa ihmeellisissä päivissä, joten siksi pitkien pyhien tapahtumaköyhyys ei haittaa lainkaan, päin vastoin, olen niistä kiitollinen.

Jatkoa 14.30

Minun on jo monta kertaa pitänyt mainita, mutta aina se on unohtunut, että tykkään Taru Väyrysen blogista. Hän kirjoittaa minua kiinnostavista aiheista, siis kirjoittamisesta ja kustannusmaailmasta, eikä hän kaihda myöskään uskontofilosofisia pohdiskeluja.