Tämä
on ihan kauheaa. Muut kirjailijat taikovat tyylipuhtaita
takakansitekstejä ja nimiä kirjoilleen kuin turkin hihasta, mutta minä
olen ihan kädetön näiden kanssa. Trestak ehdotti, että olisin
taiteellinen ja tekisin Westöt. Minä yritin ja siitä tuli
tämmöinen:
Takakansi nro 1.
Joskus
voi kuitenkin tapahtua jotain yllättävää. Olet kaupungilla ja äkkiä
kuulet musiikkia keskellä ostoskeskusta. Ensin luulet, että se tulee
radiosta, mutta kun menet lähemmäksi, näet sinfoniaorkesterin joka
soittaa Händeliä. Marraskuun auringon kenties viimeinen säde tunkeutuu
sisälle ostoskeskuksen yllä kaareutuvista tomuisista ikkunoista ja
lävistää sinut hetkeksi. Sielusi alkaa liikehtiä, mutta sinä et jää
kuuntelemaan. Kiirehdit pankkiin ja kauppaan, sinä muistat sen musiikin
kyllä, muistat miten auringonsäde leikitteli viulua soittavan miehen
tummissa hiuksissa ja miten haikea hänen katseensa oli, mutta se on
niitä asioita joita ei kannata muistella. Et tiedä miksi, mutta niin se
vain on, on turha muistella haikeakatseisia miehiä, jotka kohdistavat
haikeat ajatuksensa aivan muihin asioihin kuin sinuun.
Takakansi nro 2
Helmi on museon tutkija, jota kiinnostaa vanha kirkkotaide. Jaana on Helmin työkaveri, jota kiinnostaa pääkonservaattori Erkki, mikä aiheuttaa jännitteitä yhteistyöhön. Kun museossa tapahtuu vesivahinko, Helmi saa syyt niskoilleen. Hän ottaa aikalisän ja lähtee tätinsä mökille lomailemaan. Kun mökkinaapuri Hannun ulkovarastosta löytyy keskiaikainen puuveistos, Helmi riemastuu, mutta Hannu kantaa kaunaa Museovirastolle, eikä luovuta pyhimystä. Sillä välin Jaanan ideoima näyttely miehen tuoksuista on alkanut elää omaa elämäänsä ja erotiikkamuseon perustaminenkin häämöttää. Helmi joutuu miettimään, mitä tehdä, kun elämää ei voi hallita samalla tavalla kuin työprojekteja, jotka nekin näköjään karkaavat käsistä.
Takakansi nro 3, Kirsin ehdotusta mukaillen.
Mitä jos koottaisiin Turun linnaan näyttely miesten tuoksuista? Jos Helmiltä kysytään, niin ei missään tapauksessa, mutta eihän häneltä kysytä. Kun museossa tapahtuu vesivahinko, Helmi saa syyt niskoilleen. Hän ottaa aikalisän ja lähtee ystävänsä, ortodoksipappi Leon kanssa mökille lomailemaan. Mutta Leollakin on omat ongelmansa. Ja mikä vaivaa Hannua, komeaa mökkinaapuria, joka elää rähjäisessä talossa ja kiukuttelee Museovirastolle? Kun Hannun ulkovarastosta löytyy keskiaikainen veistos, Helmi riemastuu, mutta Hannu ei luovuta Yrjänää museolle, eikä konservaattorikaan halua vastuulleen enää yhtään ikivanhaa pyhimystä. Projektihallintaa opiskellut Helmi saa työtovereineen huomata, että elämä on projekti, jota ei voi hallita.
Takakansi nro 4, Tuijan ehdotus
Huomautus: 2 ja 3 ovat muokattuja versioita blogissa aikaisemmin
julkaisemistani ehdotuksista. En viitsinyt jättää niitä alkuperäisiä
kun ovat liian pitkiäkin.