Tämä on ihan kauheaa. Muut kirjailijat taikovat tyylipuhtaita takakansitekstejä ja nimiä kirjoilleen kuin turkin hihasta, mutta minä olen ihan kädetön näiden kanssa. Trestak ehdotti, että olisin taiteellinen ja tekisin Westöt. Minä yritin ja siitä tuli tämmöinen: 

Takakansi nro 1.


Joskus voi kuitenkin tapahtua jotain yllättävää. Olet kaupungilla ja äkkiä kuulet musiikkia keskellä ostoskeskusta. Ensin luulet, että se tulee radiosta, mutta kun menet lähemmäksi, näet sinfoniaorkesterin joka soittaa Händeliä. Marraskuun auringon kenties viimeinen säde tunkeutuu sisälle ostoskeskuksen yllä kaareutuvista tomuisista ikkunoista ja lävistää sinut hetkeksi. Sielusi alkaa liikehtiä, mutta sinä et jää kuuntelemaan. Kiirehdit pankkiin ja kauppaan, sinä muistat sen musiikin kyllä, muistat miten auringonsäde leikitteli viulua soittavan miehen tummissa hiuksissa ja miten haikea hänen katseensa oli, mutta se on niitä asioita joita ei kannata muistella. Et tiedä miksi, mutta niin se vain on, on turha muistella haikeakatseisia miehiä, jotka kohdistavat haikeat ajatuksensa aivan muihin asioihin kuin sinuun.


Takakansi nro 2


Helmi on museon tutkija, jota kiinnostaa vanha kirkkotaide. Jaana on Helmin työkaveri, jota kiinnostaa pääkonservaattori  Erkki, mikä aiheuttaa jännitteitä yhteistyöhön. Kun museossa tapahtuu vesivahinko, Helmi saa syyt niskoilleen. Hän ottaa aikalisän ja lähtee tätinsä mökille lomailemaan.
Kun  mökkinaapuri Hannun ulkovarastosta löytyy keskiaikainen puuveistos, Helmi riemastuu, mutta Hannu kantaa kaunaa Museovirastolle, eikä luovuta pyhimystä. Sillä välin Jaanan ideoima näyttely miehen tuoksuista on alkanut elää omaa elämäänsä ja erotiikkamuseon perustaminenkin häämöttää. Helmi joutuu miettimään, mitä tehdä, kun elämää ei voi hallita samalla tavalla kuin työprojekteja, jotka nekin näköjään karkaavat käsistä.

Takakansi nro 3, Kirsin ehdotusta mukaillen.

 

Mitä jos koottaisiin Turun linnaan näyttely miesten tuoksuista? Jos Helmiltä kysytään, niin ei missään tapauksessa, mutta eihän häneltä kysytä. Kun museossa tapahtuu vesivahinko, Helmi saa syyt niskoilleen. Hän ottaa aikalisän ja lähtee ystävänsä, ortodoksipappi Leon kanssa mökille lomailemaan. Mutta Leollakin on omat ongelmansa. Ja mikä vaivaa Hannua, komeaa mökkinaapuria, joka elää rähjäisessä talossa ja kiukuttelee Museovirastolle? Kun Hannun ulkovarastosta löytyy keskiaikainen veistos, Helmi riemastuu, mutta Hannu ei luovuta Yrjänää museolle, eikä konservaattorikaan halua vastuulleen enää yhtään ikivanhaa pyhimystä. Projektihallintaa opiskellut Helmi saa työtovereineen huomata, että elämä on projekti, jota ei voi hallita.

Takakansi nro 4, Tuijan ehdotus

Helmi on museon tutkija, jota kiinnostaa vanha kirkkotaide. Siksi hän ei innostukaan, kun Turun linnaan aletaan koota näyttelyä miehen tuoksuista. Tilanne kärjistyy niin, että Helmi päättää ottaa töistä vapaata ja lähtee mökille ystävänsä ortodoksipappi Leon kanssa. Leolla on omat ongelmansa, samoin Hannulla, puoleensa vetävällä mökkinaapurilla. Kun Hannun varastosta löytyy keskiaikainen veistos, Helmi haluaa sen museoon, mutta mies ei olekaan valmis luovuttamaan sitä eikä museo vastaanottamaan. Helmi on yllättäen tilanteessa, jota ei hallitse. (Tähän piti keksiä vielä jotain lihallista miehen tuoksusta, mutta siis pääni on kyllä nyt harvinaisen tyhjä. Pitää vissiin jättää huomiseen.)


Huomautus: 2 ja 3 ovat muokattuja versioita blogissa aikaisemmin julkaisemistani ehdotuksista. En viitsinyt jättää niitä alkuperäisiä kun ovat liian pitkiäkin.