SusuPetal on lukenut mielenkiintoisen kirjan...

Olin Helsingissä seminaarissa keskustelemassa lasten-ja nuortenkirjallisuudesta ja kuuntelin pari kiinnostavaa esitelmää sananvapaudesta ja kirjailijan totuudellisuudesta.

Olen iloinen, että menin, vaikka tuollaisissa tilaisuuksissa käyminen on kauhean hankalaa. Pelkään aina etukäteen, että en tunne ketään ja ihmiset ovat  ikäviä ja saavat minut tuntemaan itseni typeräksi. Se on atavistinen tunne, joka juontaa juurensa lapsuuden tapahtumista, jotka olen jo unohtanut siinä määrin, että niitä voisi pitää pelkkänä mielikuvituksena.

Nyt kaikki etukäteispelko osoittautui turhaksi. Oli mukava tavata lastenkulttuurissa harharetkeilevää blogikollegaa ja erityisen hauska oli tavata sellaisia blogini seuraajia, joista en ollut aikaisemmin tiennytkään. Näin myös JPK:n ja Anita Konkan selän, mutta olimme eri ryhmissä ja koska olen niin sosiaalisesti rajoittunut, hoidan tervehtimisen näin jälkikäteen blogini välityksellä, mikäli sattuvat tänne jostain mielijohteesta eksymään.

Vaikka päivä oli hauska, päällimmäiseksi siitä jäi uhkakuva kaupallisuudesta, joka tulee jylläämään yhä enemmän. Kirjallisuutta ryhdytään myymään oheistuotteiden avulla niin että oheistuotteet ovat se varsinainen kiinnostava bisnes ja kirjat pelkkää turhaa tauhkaa siellä oheistuotteiden puristuksessa.

Aloin sitten kyllä SusuPetalin yllyttämänä miettiä tätä uusinta kässäriäni jossa puolustetaan majavia, vaikka majava on hirvittävä tuholainen, yksi majavaperhe tuhoaa 2000 puuta vuodessa. Majavasta saisi yllä kaikenlaisia hauskoja oheistuotteita, joten pitäisiköhän lähteä oikein uusille kaupallisille urille. Mutta olen nyt aika tööt ja kirjoitan tuosta seminaarista jotain hiukan järkevämpää huomenna tai ylihuomenna.