SusuPetal on lukenut mielenkiintoisen kirjan...
Olin Helsingissä seminaarissa keskustelemassa lasten-ja
nuortenkirjallisuudesta ja kuuntelin pari kiinnostavaa esitelmää
sananvapaudesta ja kirjailijan totuudellisuudesta.
Olen
iloinen, että menin, vaikka tuollaisissa tilaisuuksissa käyminen on
kauhean hankalaa. Pelkään aina etukäteen, että en tunne ketään ja
ihmiset ovat ikäviä ja saavat minut tuntemaan itseni typeräksi.
Se on atavistinen tunne, joka juontaa juurensa lapsuuden tapahtumista,
jotka olen jo unohtanut siinä määrin, että niitä voisi pitää pelkkänä
mielikuvituksena.
Nyt kaikki etukäteispelko osoittautui turhaksi. Oli mukava tavata lastenkulttuurissa harharetkeilevää blogikollegaa ja erityisen hauska oli tavata sellaisia blogini seuraajia, joista en ollut aikaisemmin tiennytkään. Näin myös JPK:n ja Anita Konkan
selän, mutta olimme eri ryhmissä ja koska olen niin sosiaalisesti
rajoittunut, hoidan tervehtimisen näin jälkikäteen blogini
välityksellä, mikäli sattuvat tänne jostain mielijohteesta eksymään.
Vaikka päivä oli hauska, päällimmäiseksi siitä jäi uhkakuva
kaupallisuudesta, joka tulee jylläämään yhä enemmän. Kirjallisuutta
ryhdytään myymään oheistuotteiden avulla niin että oheistuotteet ovat
se varsinainen kiinnostava bisnes ja kirjat pelkkää turhaa tauhkaa
siellä oheistuotteiden puristuksessa.
Aloin sitten kyllä
SusuPetalin yllyttämänä miettiä tätä uusinta kässäriäni jossa
puolustetaan majavia, vaikka majava on hirvittävä tuholainen, yksi
majavaperhe tuhoaa 2000 puuta vuodessa. Majavasta saisi yllä
kaikenlaisia hauskoja oheistuotteita, joten pitäisiköhän lähteä oikein
uusille kaupallisille urille. Mutta olen nyt aika tööt ja kirjoitan
tuosta seminaarista jotain hiukan järkevämpää huomenna tai ylihuomenna.
tiistai, 22. toukokuu 2007