Pelko
lainausautomaatteja kohtaan on tähän asti aika totaalisesti onnistunut
sumentamaan iloni Turun uudesta hienosta kirjastosta. Olen pari kertaa
kävellyt kirjaston läpi ja ajatellut ahdistuneena kotona odottavaa
kirjapinoa, jonka laina-aika meni umpeen uuden kirjaston avatessa
ovensa ja joiden sakko alkoi kertyä jo joskus kuukausi sitten
parinkymmenen sentin päivävauhtia per kirja.
Teidän on ehkä
vaikea ymmärtää tätä, mutta kun luin lehdestä, että kirjastoon tulee
lainausautomaatit, joilla ihmiset omatoimisesti itse hoitavat kirjojen
palautuksen ja lainaamisen, minä kauhistuin. Lainausautomaatti
merkitsee uuteen tekniikkaan tutustumista, ja se laukaisi kaikki
piilevät, kansakoulun negatiivisten oppimiskokemusten synnyttämät
traumani. Joten minä lamaannuin ihan vanhanaikaisen totaalisesti. En
pystynyt palauttamaan kirjoja, vaan jäin seuraamaan sakkojen kertymistä.
Minulla on ollut tällaisia tiettyihin yksittäisiin kohteisiin liittyviä
totaalilamoja ennenkin. Opiskeluaikoina minun oli esimerkiksi
ylivoimaisen vaikea pitää opintokirjaani ajan tasalla. Silloin
opintokirjaan piti kurssin jälkeen käydä hakemassa merkintä
opettajalta. Opettajan kohtaaminen tällaisella henkilökohtaisella
tasolla oli minulle usein ylivoimaisen vaikeaa, joten merkinnät jäivät
hakematta. Mikä sitten uhkasi loppuvaiheessa estää valmistumiseni.
Vaadittiin mm. yksi teatraalinen purkaus arkeologian laitoksella, niin
että opettaja, joka oli jo hävittänyt vuosia sitten pitämänsä kurssin
tenttitulokset, suostui ulkomuistista antamaan minulle merkinnän, kun
vannoin ja vakuutin, että olin suorittanut arkeologian peruskurssin,
ihan varmana olin.
Tänään sakkojen kertymisen tuottama
ahdistus viimein ylitti automaatteja kohtaan tuntemani ahdistuksen,
pakkasin kirjat ja lähdin kirjastoon. Kirjojen palauttaminen kävikin
helposti ja siitä rohkaistuneena lähdin tutustumaan kirjavalikoimiin.
Olin etukäteen päättänyt, etten lainaisi yhtään kirjaa, mutta sitten
minulle tuli yhtäkkiä hurjan rohkea ja yltiöpäinen olo. Kaappasin
hyllystä kirjan ja marssin lainausautomaatille. Mutta sepä ei sitten
enää onnistunutkaan. Onneksi ystävällinen virkailija huomasi hätätilani
ja neuvoi kuinka automaattia käytetään.
Sulloessani
kirjaa kassiin, huomasin yhtäkkiä, että kylläpä tämä Turun uusi
kirjasto on tyylikäs. Muutenkin näytti päivä merkillisesti
kirkastuneen. Ehkä ensi kerralla saan kirjan palautettua niin etten
joudu taas maksamaan sakkoja. Se olisi edistystä.
torstai, 3. toukokuu 2007