Pelko lainausautomaatteja kohtaan on tähän asti aika totaalisesti onnistunut sumentamaan iloni Turun uudesta hienosta kirjastosta. Olen pari kertaa kävellyt kirjaston läpi ja ajatellut ahdistuneena kotona odottavaa kirjapinoa, jonka laina-aika meni umpeen uuden kirjaston avatessa ovensa ja joiden sakko alkoi kertyä jo joskus kuukausi sitten parinkymmenen sentin päivävauhtia per kirja.

Teidän on ehkä vaikea ymmärtää tätä, mutta kun luin lehdestä, että kirjastoon tulee lainausautomaatit, joilla ihmiset omatoimisesti itse hoitavat kirjojen palautuksen ja lainaamisen, minä kauhistuin. Lainausautomaatti merkitsee uuteen tekniikkaan tutustumista, ja se laukaisi kaikki piilevät, kansakoulun negatiivisten oppimiskokemusten synnyttämät traumani. Joten minä lamaannuin ihan vanhanaikaisen totaalisesti. En pystynyt palauttamaan kirjoja, vaan jäin seuraamaan sakkojen kertymistä.

Minulla on ollut tällaisia tiettyihin yksittäisiin kohteisiin liittyviä totaalilamoja ennenkin. Opiskeluaikoina minun oli esimerkiksi ylivoimaisen vaikea pitää opintokirjaani ajan tasalla. Silloin opintokirjaan piti kurssin jälkeen käydä hakemassa merkintä opettajalta. Opettajan kohtaaminen tällaisella henkilökohtaisella tasolla oli minulle usein ylivoimaisen vaikeaa, joten merkinnät jäivät hakematta. Mikä sitten uhkasi loppuvaiheessa estää valmistumiseni. Vaadittiin mm. yksi teatraalinen purkaus arkeologian laitoksella, niin että opettaja, joka oli jo hävittänyt vuosia sitten pitämänsä kurssin tenttitulokset, suostui ulkomuistista antamaan minulle merkinnän, kun vannoin ja vakuutin, että olin suorittanut arkeologian peruskurssin, ihan varmana olin.

Tänään sakkojen kertymisen tuottama ahdistus viimein ylitti automaatteja kohtaan tuntemani ahdistuksen, pakkasin kirjat ja lähdin kirjastoon. Kirjojen palauttaminen kävikin helposti ja siitä rohkaistuneena lähdin tutustumaan kirjavalikoimiin. Olin etukäteen päättänyt, etten lainaisi yhtään kirjaa, mutta sitten minulle tuli yhtäkkiä hurjan rohkea ja yltiöpäinen olo. Kaappasin hyllystä kirjan ja marssin lainausautomaatille. Mutta sepä ei sitten enää onnistunutkaan. Onneksi ystävällinen virkailija huomasi hätätilani ja neuvoi kuinka automaattia käytetään. 

Sulloessani kirjaa kassiin, huomasin yhtäkkiä, että kylläpä tämä Turun uusi kirjasto on tyylikäs. Muutenkin näytti päivä merkillisesti kirkastuneen. Ehkä ensi kerralla saan kirjan palautettua niin etten joudu taas maksamaan sakkoja. Se olisi edistystä.