Oli mukava lukea paikallisaviisista opiskelukollega kansatieteen dosentin ja tutkijatohtorin Helena Ruotsalan juttu siitä miten tärkeä rooli hajuaistilla on muistojen ja erityisesti lapsuusmuistojen rakentajana. Rooli on niin merkittävä, että hajuaistia voitaisiinkin oikeastaan kutsua muistojen kodiksi.

Tuoksut kykenevät varastoimaan menneisyyttä, vaikka usein käykin niin että tuoksu jää helposti tulkitsematta ja ihmiset eivät kehitä tuoksumuistiaan, eivät pyri löytämään sanallisia ilmauksia niille etäisille häivähdyksille, jotka liittyvät tuoksuihin. Mutta tätähän minä olen tehnyt kirjoittajakursseillani, pistänyt ihmisiä muistelemaan tuoksuja, sen lisäksi että kaikenlaisia hajuja on haisteltu myös paikan päällä, ja yritetty miettiä mitä kaikkia asioita tuoksuihin liittyy.

Tähän asti olen pitänyt sitä vain ikiomana huuhaanani, jota mikään arvovaltainen taho ei ole vahvistanut. Jostakin psykologian kurssista nimittäin jäi joskus mieleen, että hajuaistimukset menevät suoraan tunne-elämää hallitsevan limbisen järjestelmän rakenteisiin. Tältä pohjalta kehitelin oman teoriani jota olen kirjoituskursseillani soveltanut siinä täydessä vakuuttuneisuudessa että nimenomaan hajuaistin kautta meidän on mahdollista päästä kiinni sellaisiin syviin, varhaisiin tunnekokemuksiimme joille meillä ei oikeastaan ole sanoja. Mutta nyt jälkikäteen voimme yrittää niitä sanoja etsiä ja siis hahmottaa   kokemuksiamme. Ruotsalan artikkeli sopi siis tukemaan teoriaani.

Kokemukseni mukaan tuoksumuistot koetaan voimakkaina. Jokin tietty hiukan ummehtunut kylmän eteisen, hikisen villasukan, tai vastalypsetyn maidon tuoksu voi nostaa vilunypyt iholle tai kyyneleet silmiin, miten milloinkin. Näistä muistoista syntyy usein hyvin eläviä ja vaikuttavia pieniä tekstejä, joissa lapsuuden tunnekokemus välittyy konkreettisen tapahtuman kautta hyvin autenttisena ja puhuttelevana. 

Mistä tulikin mieleen, että tässä sopii ehkä mainostaa Räisälän kansanopistoa, jossa käynnistetään pienen luovan tauon jälkeen kirjoittajalinjaa. Olen siellä opettajana Römpötin kera.  Minulla on valtavia visioita siitä, millä tavalla haluan oman osuuteni vetää. Painopiste tulee olemaan kirjoittamisen estojen purkamisessa, kirjoittavan minän löytämisessä ja populaarissa kirjallisuudessa. Ilmoittautukaa hyvät ihmiset, jos tahdotte päästä hellään, mutta tiukkaan ohjaukseeni.