Oli
mukava lukea paikallisaviisista opiskelukollega kansatieteen dosentin
ja tutkijatohtorin Helena Ruotsalan juttu siitä miten tärkeä rooli
hajuaistilla on muistojen ja erityisesti lapsuusmuistojen rakentajana.
Rooli on niin merkittävä, että hajuaistia voitaisiinkin oikeastaan
kutsua muistojen kodiksi.
Tuoksut kykenevät varastoimaan
menneisyyttä, vaikka usein käykin niin että tuoksu jää helposti
tulkitsematta ja ihmiset eivät kehitä tuoksumuistiaan, eivät pyri
löytämään sanallisia ilmauksia niille etäisille häivähdyksille, jotka
liittyvät tuoksuihin. Mutta tätähän minä olen tehnyt
kirjoittajakursseillani, pistänyt ihmisiä muistelemaan tuoksuja, sen
lisäksi että kaikenlaisia hajuja on haisteltu myös paikan päällä, ja
yritetty miettiä mitä kaikkia asioita tuoksuihin liittyy.
Tähän asti olen pitänyt sitä vain ikiomana huuhaanani, jota mikään
arvovaltainen taho ei ole vahvistanut. Jostakin psykologian kurssista
nimittäin jäi joskus mieleen, että hajuaistimukset menevät suoraan
tunne-elämää hallitsevan limbisen järjestelmän rakenteisiin. Tältä
pohjalta kehitelin oman teoriani jota olen kirjoituskursseillani
soveltanut siinä täydessä vakuuttuneisuudessa että nimenomaan
hajuaistin kautta meidän on mahdollista päästä kiinni sellaisiin
syviin, varhaisiin tunnekokemuksiimme joille meillä ei oikeastaan ole
sanoja. Mutta nyt jälkikäteen voimme yrittää niitä sanoja etsiä ja siis
hahmottaa kokemuksiamme. Ruotsalan artikkeli sopi siis tukemaan
teoriaani.
Kokemukseni mukaan tuoksumuistot koetaan
voimakkaina. Jokin tietty hiukan ummehtunut kylmän eteisen, hikisen
villasukan, tai vastalypsetyn maidon tuoksu voi nostaa vilunypyt iholle
tai kyyneleet silmiin, miten milloinkin. Näistä muistoista syntyy usein
hyvin eläviä ja vaikuttavia pieniä tekstejä, joissa lapsuuden
tunnekokemus välittyy konkreettisen tapahtuman kautta hyvin
autenttisena ja puhuttelevana.
Mistä tulikin mieleen, että tässä sopii ehkä mainostaa Räisälän kansanopistoa, jossa käynnistetään pienen luovan tauon jälkeen kirjoittajalinjaa. Olen siellä opettajana Römpötin kera.
Minulla on valtavia visioita siitä, millä tavalla haluan oman osuuteni
vetää. Painopiste tulee olemaan kirjoittamisen estojen purkamisessa,
kirjoittavan minän löytämisessä ja populaarissa kirjallisuudessa.
Ilmoittautukaa hyvät ihmiset, jos tahdotte päästä hellään, mutta
tiukkaan ohjaukseeni.
maanantai, 25. kesäkuu 2007