Lähdin aamulla aikaisin miehen kanssa kävelylle. Kun kävelimme Aurajoen rantaa, huomasimme vastarannalla hoipertelevan nuorukaisen, joka keikkui lähellä pengerryksen reunaa. Pysähdyimme katselemaan. Tyyppi jäi huojumaan joen partaalle, taittui kaksin kerroin kuin olisi ollut aikeissa oksentaa jokeen. Mietimme että ei kai se nyt vaan tipahda. Jatkoimme matkaa, mutta vilkuilimme vastarannalle. Poika näytti nyykähtäneen istualleen ja nuokkui pengerryksellä, huppu päässä, kädet maihinnousuhousujen taskuissa.

Mielessä kävi monenlaisia ajatuksia. Me olimme itse asiassa menossa ihan toiseen suuntaan ja kuka noista tuollaisista tyypeistä tietää, mikä sekopää narkkari lienee, linkkuveitsi valmiina mikäli joku sattuisi lähietäisyydelle. Mutta siis kun juuri oli ollut lehdessä juttua, että ihmisiä tipahtelee jokeen, eivätkä ne pääse sieltä omin avuin ylös. Eipä siitä taida olla kauaakaan kun juuri joku hukkui. Niin että pakkohan meidän oli mennä katsomaan.

Kun kävelimme takaisinpäin, ylitimme sillan ja oikaisimme puiston läpi tyyppiä kohti,
rekisteröin omia tuntemuksiani. Onko tämä jotain ylireagointia, häiritsenkö kenties, kuuluuko tämä minulle ja entä jos tyyppi on vaarallinen? 

Mies meni pojan taakse, kosketti häntä selkään, sanoi että hei, älä nuoku tässä penkereellä, tiput vielä jokeen. Tokkurainen poika säpsähti hereille, mumisi joo ei kai tässä mitään, katseli hämmentyneenä ympärilleen. Minä sanoin, että mene tuohon penkille nukkumaan. Vahdimme, kun poika toikkaroi vähän matkan päähän ja nyykähti lähimmälle puistonpenkille. Jätimme sen siihen.

Jälkeen päin tuli mieleen, että entä jos seuraavan päivän lehdessä on juttu. Hupparipoika on nähty viimeksi sunnuntaiaamuna Aurajoen rannassa keski-ikäisen pariskunnan seurassa. Miehen oli nähty tönäisevän poikaa. Nainen oli sanonut pojalle jotain. Sen jälkeen pojasta ei ole ollut havaintoja. Turkulaisen pariskunnan liikkeistä jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä poliisiin...