Lähdin
aamulla aikaisin miehen kanssa kävelylle. Kun kävelimme Aurajoen
rantaa, huomasimme vastarannalla hoipertelevan nuorukaisen, joka
keikkui lähellä pengerryksen reunaa. Pysähdyimme katselemaan. Tyyppi
jäi huojumaan joen partaalle, taittui kaksin kerroin kuin olisi ollut
aikeissa oksentaa jokeen. Mietimme että ei kai se nyt vaan tipahda.
Jatkoimme matkaa, mutta vilkuilimme vastarannalle. Poika näytti
nyykähtäneen istualleen ja nuokkui pengerryksellä, huppu päässä, kädet
maihinnousuhousujen taskuissa.
Mielessä kävi monenlaisia
ajatuksia. Me olimme itse asiassa menossa ihan toiseen suuntaan ja kuka
noista tuollaisista tyypeistä tietää, mikä sekopää narkkari lienee,
linkkuveitsi valmiina mikäli joku sattuisi lähietäisyydelle. Mutta siis
kun juuri oli ollut lehdessä juttua, että ihmisiä tipahtelee jokeen,
eivätkä ne pääse sieltä omin avuin ylös. Eipä siitä taida olla
kauaakaan kun juuri joku hukkui. Niin että pakkohan meidän oli mennä
katsomaan.
Kun kävelimme takaisinpäin, ylitimme sillan ja oikaisimme puiston läpi tyyppiä kohti,
rekisteröin omia tuntemuksiani. Onko tämä jotain ylireagointia,
häiritsenkö kenties, kuuluuko tämä minulle ja entä jos tyyppi on
vaarallinen?
Mies meni pojan taakse, kosketti häntä
selkään, sanoi että hei, älä nuoku tässä penkereellä, tiput vielä
jokeen. Tokkurainen poika säpsähti hereille, mumisi joo ei kai tässä mitään,
katseli hämmentyneenä ympärilleen. Minä sanoin, että mene tuohon
penkille nukkumaan. Vahdimme, kun poika toikkaroi vähän matkan päähän
ja nyykähti lähimmälle puistonpenkille. Jätimme sen siihen.
Jälkeen
päin tuli mieleen, että entä jos seuraavan päivän lehdessä on juttu.
Hupparipoika on nähty viimeksi sunnuntaiaamuna Aurajoen rannassa
keski-ikäisen pariskunnan seurassa. Miehen oli nähty tönäisevän poikaa.
Nainen oli sanonut pojalle jotain. Sen jälkeen pojasta ei ole ollut
havaintoja. Turkulaisen pariskunnan liikkeistä jotain tietäviä
pyydetään ottamaan yhteyttä poliisiin...
sunnuntai, 1. heinäkuu 2007