Luin kirjan nimeltä Irti läheisriippuvuudesta, eli kuinka lopetan muiden holhoamisen ja pidän huolta itsestäni. Kirja on kirjoitettu lähinnä ihmisille, jotka ovat joutuneet elämään alkoholistin lähipiirissä ja menettäneet sen vuoksi kontaktin omiin tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Minä en ole koskaan joutunut elämään alkoholistin kanssa, mutta siitä huolimatta tunnistin kirjasta omat luontaiset reagointitapani, joista tosin olen viime aikoina kasvanut irti, viimeinkin. Kirja oli kiinnostava, vaikka tuntuu, että läheisriippuvuus on vähän sellainen kaikkeudenteoria, joka sopii joka väliin ja selittää kaiken mahdollisen pahan olon ja surkeuden.

Joskus aikoinaan Tommy Hellsten teki läheisriippuvuudesta Suomessa muotisanan, naistenlehdet tarttuivat auliisti  siihen ja Hellstenistä tuli guru. Kaikki olivat silloin läheisriippuvaisia, myöhemmin heistä tuli narsisteja. Niin, mitäköhän he nyt ovat. Termi ymmärrettiin vähän miten sattuu. Minäkin oikeastaan vasta nyt tajusin, että läheisriippuvuus on siis oikeastaan sitä, että jostain syystä ihminen on oppinut, että hänen oma tapansa ajatella ja tuntea on väärä, joku muu lähipiirissä tietää nämä asiat häntä paremmin. Tästä sitten seuraa jos jonkinnäköistä vitsausta ihmisen elämään, muun muassa se, että hän huolehtii kaikista muista ihmisistä, mutta ei osaa pitää huolta itsestään.

Muistan äitini joskus kysyneen minulta varovasti, että olenko lukenut sen kirjan jonka nimi on Virtahepo makuuhuoneessa. Nyt se tuli taas mieleen ja ajattelin, että jos osaisin, niin siinähän olisi kirja, joka minun pitäisi kirjoittaa.