Luin kirjan nimeltä Irti läheisriippuvuudesta,
eli kuinka lopetan muiden holhoamisen ja pidän huolta itsestäni. Kirja
on kirjoitettu lähinnä ihmisille, jotka ovat joutuneet elämään
alkoholistin lähipiirissä ja menettäneet sen vuoksi kontaktin omiin
tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Minä en ole koskaan joutunut elämään
alkoholistin kanssa, mutta siitä huolimatta tunnistin kirjasta omat
luontaiset reagointitapani, joista tosin olen viime aikoina kasvanut
irti, viimeinkin. Kirja oli kiinnostava, vaikka tuntuu, että
läheisriippuvuus on vähän sellainen kaikkeudenteoria, joka sopii joka
väliin ja selittää kaiken mahdollisen pahan olon ja surkeuden.
Joskus aikoinaan Tommy Hellsten teki läheisriippuvuudesta Suomessa
muotisanan, naistenlehdet tarttuivat auliisti siihen ja
Hellstenistä tuli guru. Kaikki olivat silloin läheisriippuvaisia,
myöhemmin heistä tuli narsisteja. Niin, mitäköhän he nyt ovat. Termi
ymmärrettiin vähän miten sattuu. Minäkin oikeastaan vasta nyt tajusin,
että läheisriippuvuus on siis oikeastaan sitä, että jostain syystä
ihminen on oppinut, että hänen oma tapansa ajatella ja tuntea on väärä,
joku muu lähipiirissä tietää nämä asiat häntä paremmin. Tästä sitten
seuraa jos jonkinnäköistä vitsausta ihmisen elämään, muun muassa se,
että hän huolehtii kaikista muista ihmisistä, mutta ei osaa pitää
huolta itsestään.
Muistan äitini joskus kysyneen minulta varovasti, että olenko lukenut sen kirjan jonka nimi on Virtahepo makuuhuoneessa. Nyt se tuli taas mieleen ja ajattelin, että jos osaisin, niin siinähän olisi kirja, joka minun pitäisi kirjoittaa.
keskiviikko, 4. heinäkuu 2007