Halusimme järjestää tiedotustilaisuuden ja kertoa että Suomen ensimmäinen sanataideripari on onnistinut hyvin. Toimittajia kutsuttiin paikalle ja heidän annettiin haastatella nuoria sen lisäksi, että vetäjätkin pääsivät jotain sanomaan. Yksi ilta menikin siihen, kun jokaisen leiriläisen vanhemmilta erikseen pyydettiin lupa, että heidän nuortaan saa haastatella. (Mainitsen tämän sen vuoksi, ettei joku taas ala urputtaa leiriläisen intimiteettisuojan rikkomisesta tms.)

Paikalle saapui toimittajia Kaarina-lehdestä, Turku-tv:stä ja Kirkko ja me lehdestä. Yllätykseni oli vilpitön, kun Kirkko ja me lehden toimittaja ilmoitti, ettei ole lainkaan kiinnostunut meidän leiristämme. Hän tekee juttua kauneusihanteista ja haluaisi pari nuorta haastatteluun kertomaan mikä on ihmisen silmissä kaunista ja mikä Jumalan silmissä kaunista. Sitten hän häipyi jonnekin kahden esiintymishalukkaimman leiriläisen kanssa.

Huomasin ärsyyntyväni asiasta. Siis nythän kuitenkin me olemme tehneet täällä jotain sellaista, mitä ei ole ennen Suomessa (enkä tiedä onko muuallakaan) kokeiltu, ja käsittääkseni kaikki ovat olleet tyytyväisiä leiriin. Olisin luullut, että seurakuntayhtymän oma tiedotuslehti olisi käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja uutisoinut tällaisesta uudesta kokeilusta. Olen nimittäin käsittänyt, että toimittajat metsästävät aina uutisia ja nyt olisi ollut omalla alueella tilaisuus tehdä positiivinen uutinen. Kauneusihanne on ikuisuusaihe, sitä jauhavat naistenlehdet melkoisella voluumilla viikosta toiseen, mutta Suomen ensimmäinen sanataideripari järjestetään vain kerran. Ensi kesän ripari ei ole enää samanlainen uusi juttu.

Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Olen ennenkin todennut, että minä en ymmärrä toimittajia. Onneksi minun ei yleensä tarvitsekaan. Tämän vain halusin vuodattaa tänne, kiitos.

Turku tv:n puolitoistaminuuttinen on kuulemma tulossa   nettiin.