Kirjoitin ripariblogiin jonkinlaisen pinnallisen yhteenvedon ensimmäisen oppimiskokonaisuuden tunnelmista. Ärhäkkä tuntematon kommentoija syytti minua ammattitaidottomuudesta ja ammattietiikan puutteesta, koska olin kirjoittanut näistä asioista blogiin ennen kuin olin leiriläisille selkeästi maininnut, että leirillä on oma blogi, jota päivien mittaan täydennetään leiriläisten omilla hengentuotteilla. Koska tämä on pilottihanke (hehheh, olen ihastunut tuohon termiin) niin joudun tosiaan hiukan opettelemaan sitä, että olen täällä ensisijaisesti nuorten ohjaajana, en kirjailijana. Kirjailijaminä kuitenkin on jatkuvasti pukkaamassa pintaan, sillä täällä tapahtuu koko ajan kaikkea valtavan kiinnostavaa. Olen ottanut taas vanhan muistikirjan käyttöön ja kirjaan tapahtumia ja havaintoja siihen. Epäilen että jotkut asiat tulevat aikanaan purkautumaan kirjoihin. Jonkun mielestä sekin on aivan varmasti epäeettistä. 

Omasta mielestäni en toiminut epäeettisesti kirjoittaessani muistiin mitä oppimiskokonaisuuden aikana nousi pintaan, mutta tosiaan, nyt voin omakohtaisesti saada kokemuksen siitä uudesta tilanteesta, minkä eteen olemme kaikenlaisen internetissä tapahtuvan kommunkaation myötä tulleet. Ihmiset kertovat päiväkirjoissaan omista kokemuksistaan ja havainnoistaan ja tulevat siinä sivussa vetäneeksi julkisuuden valokiilaan myös muita ihmisiä. Onko minulla oikeus tehdä yhteenvetoja havaitsemistani jutuista ja kirjoittaa niistä jos en mainitse nimiä, enkä muutenkaan yksilöi ihmisiä. Onko eri asia tehdä se seurakunnan tunnusten alla olevassa Ripariblogissa, tai tässä omassa blogissani.

Olen pyörinyt netissä vuosikaudet, mutta onnistunut tähän mennessä lellumaan näillä laineilla niin, ettei minua ole suuremmin syytelty mistään kauheuksista. Jaa, Huittisten asioista kirjoittaessani minua kyllä alettiin uhkailla oikeusjutulla. Ei sen vuoksi mitä olin itse kirjoittanut, vaan joidenkin kommenttien vuoksi, joita en ollut poistanut, koska en ollut ymmärtänyt niissä olleen mitään poistettavaa.  Yksi nimimerkki kritisoi toista nimimerkkiä, en tiennyt keitä nämä ihmiset nimimerkkien takana olivat, mutta he ilmeisesti tunnistivat toisensa tms. Mutta koska en tuntenut nihmisiä nimimerkkien takaa, enkä tiennyt mihin sananvaihto liittyi, en tajunnut myöskään asian tulenarkuutta. Sekin tapahtuma antoi kyllä mietittävää pitkäksi aikaa.

Itselle netti on jotenkin niin luonnollinen tapa tuoda esiin korvien välissä pyöriviä asioita, etten tosiaan aina muista joidenkin suhtautuvan nettikommunikaatioon ankaran juhlallisesti ja näkevät sen aivan samanlaisena julkisuutena kuin julkisuus lehdissä, televisiossa, tai radiossa.

Nettijutuilla on tietenkin olemassa valtava potentiaalinen lukijakunta. Mutta se on vähän samanlainen asia kuin jos menen seisomaan Helsingissä vaikka rautatieaseman eteen, niin on mahdollista että miljoona ihmistä näkee minut päivän aikana. Mutta on se kuitenkin julkisuutena ihan eri luokkaa kuin esiintyä esim. television pääuutislähetyksessä.