Niin, siis olenkos minä jo tunnustanut, että minulla on tapana joskus aina googlettaa kirjojani nähdäkseni mitä niistä netissä sanotaan? Köyhää touhua, myönnetään, sillä tuskinpa esim. J.K.Rowlings pyörii netissä nuuskimassa mitä Harry Pottereista puhutaan.

Jotkut kirjailijat kylpevät faneilta tulevassa palautteessa, toiset saavat tyytyä vähempään. Destiny kirjoittaa lukeneensa kirjani Iiris: "Ihanan koskettava tarina ystävyydestä. Ei liikaa kundeja hössöttämässä ympärillä. Tässä hyvä esimerkki siitä, että jokaiseen kirjaan ei tarvita kundi sotkuja. Pisti miettimään oikeita ystäviä." Huomaan, että siellä täällä tytöt omilla sivuillaan ovat saattaneet arvostella kirjojani,  merkitä minut suosikkikirjailijakseen, tai jonkin kirjani suosikkikirjakseen. On hauska huomata, että Kesä kummitustalossa, joka ilmestyi 1995 on vieläkin jonkun suosikkikirja.

Mutta mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsee? Joku jossain lukee kirjojani, toinen pitää niistä enemmän, toinen vähemmän, joku ei ymmärrä lainkaan, mutta entä sitten? Jos olisin "parempi" kirjailija, merkkaisiko useampi minut suosikkikirjailijakseen ja kohahtaisivatko painosmäärät pilviin?

Katselin toissapäivänä vanhan suosikkielokuvani Ben Hur. Muistan olleeni hurmiossa, kun näin sen ensimmäisen kerran noin kaksitoistavuotiaana. Nyt lueskelin lehdestä arvosteluja ja jokaisessa mainittiin elokuvan kilpa-ajokohtaus, joka on kuulemma legendaarinen ja joku taisi arvella, että elokuva sai 11 oscariaan juuri tuon kohtauksen vuoksi. Tajusin yhtäkkiä, että minusta kilpa-ajokohtaus on aina ollut elokuvan pitkästyttävin pätkä.

Mietin onko minulla yleisemminkin taipumus nähdä pitkästyttävinä jutut jotka monia ihmisiä sävähdyttävät. Ja vastaavasti taipumus hurmioitua asioista, jotka suurimman osan ihmisiä mielestä ovat typeriä, naurettavia, tai yhdentekeviä. Jos näin on, niin sillä luultavasti on ollut vaikutuksensa kirjailijanurani sujumiseen.

On silläkin varmasti ollut vaikutuksensa, että minulla on sellainen psyykenrakenne, joka vielä aikuisenakin kykenee liikuttumaan Ben Hurista. Tosin nyt kyllä huvitti katsella Charlton Hestonin roolisuoritusta kostonhimonsa kanssa kamppailevana juutalaisprinssinä, kun tietää hänen roolinsa Amerikan kansallisessa kivääriliitossa. Samoin huvitti juttu, jonka joskus kuulin, että kässäriin olisi Ben Hurin ja Messalan välille kirjoitettu homoeroottinen taustatarina, jota homokammoisen Hestonin ei annettu lukea, koska jos hän olisi tiennyt tällaisista virityksistä, hän olisi kieltäytynyt roolista. Nythän Ben Hurin ja Messalan välillä on kouriintuntuvaa värinää ja kyllä kipinät sinkoilevat myös Ben Hurin ja konsuli Arriuksen välillä.

****

Muuten: Tein Hesarin sukupuolitestin. Olen 51 prosenttisesti nainen, 49 prosenttisesti mies.