Muistan kirkasotsaisena lukiolaisena lukeneeni Dag Hammarskjöldin mietekokoelmaa ja kirjoittaneeni sieltä muistiin runon, jossa oli sellainen ajatus, että et valinnut tietä, tie valitsi sinut ja sinun osasi on kiittää. Se oli minusta kauhean hieno ajatus ja ajattelin, että halusin itsellenikin käyvän niin. Halusin että tie valitsisi minut ja minä vain tekisin mitä pitää.

Mutta vuodet kuluivat ja minusta näytti ettei tapahdu kumpaakaan. Minä en valitse tietä eikä tie valitse minua. Minä vain sählään niitä näitä.

Siitä lähtien, kun siirsin osan sosiaalisesta elämästäni nettiin, olen ollut tietoinen siitä, että minua suunnattomasti ottaa pattiin monien kirjallisuusihmisten mustavalkoinen maailmankuva. Heidän mielestään on olemassa Kirjallisuus, joka on arvokasta ja Viihdekirjallisuus, joka on paperintuhlausta. Minä en ole koskaan pystynyt näkemään asiaa tuolla tavalla, vaan näen hömppäkirjallisuuden marginalisoitumisen heijastavan miesten ja naisten välisen tasa-arvon tilaa.

Olen monta kertaa päättänyt, etten puhu tästä asiasta enää. En kirjoita siitä enää. En ajattele sitä enää. Koska eihän se muutu. Ne jotka eivät halua asiaa ymmärtää, eivät sitä ymmärrä, vaikka selittäisin asiaa ihmisten ja enkelten kielin.

Olin siis lentää pyllylleni, kun Turun sanomien toimittaja soitti ja kertoi, että he aikoivat tehdä Hömpän helmistä jutun.  Mitä ihmettä. Onko joku jossain kuullut huutoni. Kun näin jutun teki mieli haudata pää hiekkaan, kuten strutsit kuulemma tekevät. Melkein koko sivu asiaa hömpästä. Saatan kuulla sieluni korvissa, miten turkulainen kulttuuriväki tuhahtaa. Kulttuurisivujen arvokasta tilaa käytetään näin kertakaikkisen turhaan asiaan. Huomasin ajattelevani, että jotkut varmaan inhoavat ja vihaavat minua tämän vuoksi. Onneksi todennäköisesti vain hetken, sitten he tietenkin jälleen unohtavat minut, niin kuin oikein onkin.

Olen iloinen jutusta, erityisesti sen vuoksi, että siinä haastateltiin myös Gummeruksen kustannuspäällikkö Henrikki Timgreniä ja häneltä kysyttiin miksi romanttista viihdekirjallisuutta ei arvosteta kuten esim. dekkareita. Ja hän vastaa: Olisiko yhteiskunta kuitenkin hiukan epätasa-arvoinen? Kun luin tuon lauseen, minun teki mieli hyppiä ja kiljua riemusta. Henrikki Timgren ymmärtää! Henrikki Timgren ymmärtää. Kyllä! Juuri siitä se johtuu! Yhteiskunta on kuitenkin hiukan epätasa-arvoinen!

Nukkumaan mennessä nousi mieleen tuo Hammaskjöldin runo ja tajusin yhtäkkiä, että sehän on totta minun kohdallani. En minä olisi halunnut ajautua vatvomaan tällaisia asioita ja puolustamaan hömppää, koska omassa elämässäni hömpällä on aina ollut kuitenkin aika marginaalinen rooli. Ei se ole ollut minun elämäni tärkein asia. Mutta näyttää siltä, että sen puolesta taisteleminen on ollut kutsumukseni. Minä en valinnut hömppää, hömppä valitsi minut.

Hiukan saksittu turkkarin juttu löytyy tuolta.