Niin, minähän siis edelleen odotan sitä kirjaa. Olen odottanut sitä niin tiiviisti, että huomasin äsken unohtaneeni apurahakaavakkeiden täyttämisenkin, mikä on kyllä jo aika huippua, sillä olen jälleen ollut hyvin huolissani henkilökohtaisesta finanssitaloudestani. Mutta apurahakaavakkeiden viimeiset palautuspäivät olivat ja menivät. Pitää ajatella valoisasti tästäkin takaiskusta, koska eipä tarvitse nyt jännittää sitäkään asiaa, eikä pettyä kun rahat menevät niille jotka ne paremmin ansaitsevat.

Sen lisäksi, että olen huono anomaan rahoja, olen huono myös makselemaan jäsenmaksuja. Nytkin erinäiset yhdistykset, joihin olen jostain syystä liittynyt, karhuavat minulta maksuja. En edes ymmärrä miksi olen jäsenenä Lounais-Suomen kirjailijoissa, Suomen nuorisokirjailijoissa tai Kirjailijaliitossa, kun en kuitenkaan juuri koskaan osallistu mihinkään, en verkostoidu, en aja kenenkään asioita, en edes omiani. Olen epäsosiaalinen, ujo, tietämätön, mukavuudenhaluinen ja kiinnostunut kaikesta muusta, paitsi yhteisten asioiden hoitamisesta.

Äitini soitti äsken. Kävin hänen luonaan lauantaina ja hän oli katsellut minua tavanomaista tarkemmin. Hän oli huomannut, että voisin olla ihan fiksun näköinen, jos hiukan yrittäisin. Hän tarjosi minulle rahaa, että voisin ostaa itselleni siistit vaatteet. Hän mainitsi liikkeen, jossa on kauniita poppanatakkeja. Sanoin, että periaatteessa raha tietysti kelpaa, mutta onko minun pakko käyttää se poppanatakkiin? Kaikki kunnia poppanatakeille, mutta en kertakaikkiaan niin mitenkään osaa nähdä itseäni poppanatakissa.

En myöskään ollut tajunnut olevani erityisen epäsiististi ja kummallisesti pukeutunut, vaikka pitää myöntää, että aivan viime aikoina olen ajatellut, että minun pitäisi ryhtyä pukeutumaan entistä epäsovinnaisemmin ja rohkeammin ilmentää itseäni kummallisilla vaatteilla sen sijaan että ihmisten ilmoille joutuessani yritän naamioitua tavalliseksi kunnon kansalaiseksi. 

Joka tapauksessa nyt kun on jälleen pimeää ja märkää, taidan iltapäivällä kaivella puikot esiin ja kutoa itselleni säärystimet. Koska en anonut apurahoja, voi nälkä yllättää, mutta vilua ei sentään tarvitse kärsiä.