Kustantamosta kävi käsky, että kirjailijasta oli saatava ajanmukainen valokuva. Kaikki kuvat joita olin yrittänyt sinne tyrkyttää, oli todettu luokattomiksi ja vanha kuva antoi minusta aivan liian imartelevan käsityksen. 

Siis valokuvaamoon. Kolme on ollut minulla elämässäni kauhistusta: Hammaslääkäri, kampaamo ja valokuvaamo. Hammaslääkärissä on ollut pakko käydä, mutta kampaamot ja valokuvaamot olen rippi-ja ylioppilaskuvia lukuunottamatta onnistunut välttämään.

Minulla oli etukäteen sellainen mielikuva, että Turun keskusta on täynnä valokuvaamoja, mutta nyt kun olisi pitänyt löytää sellainen, niin eihän niitä näkynyt. Veikkaan, että sama ilmiö pätisi myös kampaamoihin. Jos tulisi tarve hankkia yläpäähän kampaus, oletan myös kampaamojen hetkellisesti katoavan siinä vaiheessa kartalta. Tai ehkei se ole mahdollista, on niitä sentään sen verran paljon.

Onnistuin kuitenkin yhden valokuvaamon löytämään, marssin sisään ja ilmoitin kirjoittaneeni kirjan ja nyt tarvittaisiin sellainen pärstäkuva, että sen perusteella on pakko heti ottaa toinen painos. Omistaja kysyi, että otetaanko oikein muotokuva. Minä pelästyin, koska muotokuva kuulosti niin juhlalliselta, joten sanoin ettei mitään muotokuvaa, mutta ihan passikuvakaan ei kyllä riitä. Omistaja sanoi, että otetaanko sellainen matrikkelikuva? Minusta se kuulosti hyvältä ja sanoin, että otetaan vaan.

Omistaja istutti minut mustalle jakkaralle ulko-oven viereen, käski hymyillä ja räps, se oli siinä. Minuutin päästä putkahti tulostimesta ulos neljä passikuvan kokoista kuvaa. Maksoi kymmenen euroa. Muuten ihan hyvä, mutta enhän minä voinut sellaisia pieniä tuhruisia kuvia kustantamoon lähettää, johan ne olisivat nauraneet minut pellolle.  Joten minun oli pakko mennä kotiin, etsiä sopiva valokuvaamo puhelinluettelosta, soittaa sinne ja selittää millaista kuvaa olin vailla. 

Nyt minulla on sitten valtava pinkka pärstäkuviani, mutta en tiedä myydäänkö näillä yhtään kirjaa.