Nyt ihan irrallaan kaikesta yhtäkkiä tuli mieleen, että keskustellessani Ylioppilaslehden toimittajan kanssa Chick litistä, kerroin monien miesten ilmeisesti ahdistuvan romanttisen viihdekirjallisuuden ihanista miessankareista, jotka tuntuvat asettavan aivan liian kovat tavoitevaatimukset tavallisille miehille. Toimittaja, nuori nainen, sanoi siihen, että kyllä häntäkin ahdistaa se miten arvokkaassa maailmankirjallisuudessa, joka hyvin usein on mieskirjailijoiden kynästä ja päästä lähtöisin, kuvataan naisia  ihanina,  elämää suurempina hahmoina.

Näinhän se tietysti on. Miehet ovat maailman sivun romaaneissaan rakennelleet ihania naiskuvia ja naisten on vain ollut pakko se kestää. Eikä miesten kirjoittamia romaaneja ole  juurikaan moitittu siitä, että eiväthän oikeat naiset ole noin myyttisiä olentoja. Päinvastoin, mitä myyttisempiä naisia he ovat rakennelleet, sitä kuolemattomampia romaaneja on syntynyt. Näitä myyttisiä naisia ovat ihailleet niin miehet kuin naisetkin. Ja ehkä ne osaltaan ovat kannustaneet naisia kosmetiikan, muodin, painonhallinnan ym. keinojen avulla tavoittelemaan tuollaista myyttisen naisen roolia edes yhden tavallisen, kintuistaan katkaistun atleetin elämässä.

Ihan vaan siis tuli nyt mieleen tällainen asia. Eihän tässä tietenkään mitään uutta ole, varmaan kaikille ihan itsestään selvä juttu ollut jo monta vuotta. Mutta jotenkin se nyt taas vaan kolahti.