-Leena on melkoinen realisti kans.
-Kioskirjailija, Antti sanoi halveksivasti.
-Se on tyylilaji. Se tekee aika hyviä lajissaan.
-Ooksä lukenu? Antti ilkkui.
-Oon.
-Ja tykkäsit! En mä sua niin alas oo arvioinu sentään.
-Säkin sanoit, että vanhat Jerry Cottonit on tyylikkäästi rakennettuja.
 Antin katse sanoi paljon puhuvasti, että asia oli ihan eri ja oli typerää väittää muuta. Lila ei yrittänytkään. Silti olisi haluttanut kysyä miksi miesten suosima viihde oli arvokkaampaa kuin naisten.

Niin, siis kenen tekstiä? Minua huvitti suuresti kun luin tämän kirjan. Siinä kuvataan dysfunktionaalisen perheen kolmea sisarusta, Mona on menestynyt kirjallisuuden opettaja, Lila on naimisissa kaksi menestysteosta julkaisseen kirjailijaneron kanssa ja Leena elättää itseään ja miestään kirjoittamalla kioskiromantiikkaa. Kirja on Taru Väyrysen Aurinko astunut mereen ja sen on Karisto julkaissut vuonna 1991. Voi sisaret ja veljet, tästä opuksesta olisin jaksanut remuta pitkään ja hartaasti, mikäli se olisi eksynyt käteeni vuosituhannen taitteessa jolloin olin kirjallisuuspalsta-addikti.

Kirja on toki paljon muutakin kuin kirjallisten piirien sarkastista kuvausta. Menestyjät Mona ja Antti ovat pohjimmiltaan säälittäviä otuksia ja sillä tavalla universaaleja, että heitä kyllä on liikkeellä enemmänkin. Jotenkin tämä kirja auttaa ymmärtämään heidänlaisiaankin ihmisiä, vaikka vaikeaahan se tietenkin on siinä vaiheessa kun heihin törmää livenä.

Mutta se mikä minulle varsinaisesti tuli mieleen, on tällainen kysymys. Onko teillä hyvät lukijat muistissanne romaaneja, joissa olisi käsitelty sukupuolittuneen kirjamaailman arvostuseroja? Itsehän olen käsitellyt asiaa romaanissani Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin. (Huomatkaa, jätin tarkoituksella pois viihde-etuliitteen, koska vaikka kirjan päämääränä on viihdyttää, se omasta mielestäni on ihan normaali romaani.) Jos muistatte tällaisia kirjoja, vinkatkaa, lukisin näitä mielelläni enemmänkin.