Eilisen Tytöt lukijoina seminaarin jälkeen eräs kirjastonhoitaja tuli kysymään, että mihin genreen itse sijoittaisin edellisen aikuisromaanini Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin. Heillä oli nimittäin ollut kirjastossa ongelmia sen kanssa. Heistä se oli tuntunut liian ironiselta romantiikkahyllyyn, mutta muun kirjallisuuden joukosta sitä ei löydetty. Kotiin tullessa tarkastin tietenkin tilanteen kyseisestä kirjastosta ja nyt ainakin kirjat näyttivät olevan kohtuullisesti lainassa, mutta kirjastonhoitajan kysymys jäi askarruttamaan, varsinkin kun en osannut vastata hänelle. En todellakaan tiedä mihin genreen oikeastaan kirjoitan. Omasta mielestäni kirjoitan humoristisia lukuromaaneja, mutta sellaista genreä ei ole olemassa, ainakaan kirjastojen luokituksissa.

Olin oikeastaan koko eilisen illan alakuloinen sen vuoksi, että olen kirjallisuusmaailmassa niin koditon. Ystäväni sanoi, että minun pitäisi keksiä itselleni ihan oma genre. Niin kai minä olen sitten tehnytkin, mutta jokin paketin viimeistelyssä aiheuttaa sen, ettei tuote osu maaliin niin hyvin kuin toivoisin. On kaksi mahdollisuutta, joko tuotteen viimeistelyä ja markkinointia pitää säätää, tai sitten minun pitää oppia kirjoittamaan johonkin jo olemassaolevaan ja vakiintuneeseen genreen.

Jälkimmäinen vaihtoehto on tietenkin pois laskuista, koska vaikka kirjoitan viihdettä, olen myös omasta mielestäni työhönsä vakavasti suhtautuva taiteilija ja minulla on selkeä näkemys siitä millaisia kirjoja tahdon kirjoittaa. Ja jos tingin siitä, hylkään paitsi itseni, myös tarinat joiden kertomisen uskon olevan minun tehtäväni.