Anja Snellman kävi kommentoimassa tuota palstatilan syömistä.  Kommentissaan hän toi esiin väitteen, että dekkarien lukeminen vaikuttaisi ihmisiin niin, että dekkareihin tottunut ei sitten jaksaisikaan lukea enää vakavampaa kirjallisuutta, vaikka joskus ennen olisi jaksanutkin.

Olen kyllä huomannut, että joskus jaksan keskittyä vakavaan kirjallisuuteen ja joskus taas en, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että se johtuisi kirjoista, joita olen aikaisemmin lukenut. Että liian kevyt lukuviihde olisi tuhonnut aivosolujani. Pelottava ajatus, varsinkin kun niitä alunperinkin on ollut niin niukasti. Olen yleensä selittänyt kyvyttömyyttä paneutua joihinkin kirjoihin elämäntilanteella tai yleisellä ilmapiirillä, kiireen tunnulla ja muilla sellaisilla jutuilla. En ole osannut asiasta lukemiani kirjoja syyttää, kirjailijoista puhumattakaan. Mutta sietäisihän tätä tietysti pohtia. Voiko lukeminen tosiaan köyhdyttää mieltä ja kieltä?