Parnasson blogissa kiinnitti huomiota keskustelunpoikanen lastenkulttuurin asemasta. Lastenkirjailijoiden voi olla vaikea saada aikuisten kirjoja julki. Timo Parkkonen kirjoittaa kommenttilootassa:"Lasten- ja nuortenkulttuuri potee Suomessa ylenkatseen kohteena olemista. Jokainen kulttuurivirkamies tai taiteilija kyllä muistaa korostaa lastenkulttuurin tärkeyttä, mutta siihen suhtaudutaan hieman häpeillen." Itse olen kokenut lasten ja nuortenkirjojen julkaisemisen salonkikelpoiseksi toiminnaksi verrattuna tiedätte kyllä mihin. Itsetuntoni olisi luultavasti aivan murskana, ellen olisi pelastautunut kirjoittamalla kirjoja myös nuorille ihmisille.

Parnasson blogista päädyin Kirjakauppaliiton sivuille ihmettelemään Finlandiaehdokkaiden myyntitilukuja. Huomatkaa erityisesti Juniorin myyntiluvut. Voivatko nuo pitää paikkansa? Yllättävintä on, ettei palkintoehdokkuus aiheuta mitään erityistä sykäystä myyntiluvuissa, vain palkittu kirja näyttää kunnolla hyötyvän palkintojulkisuudesta. Tämä on nyt kovin alhaista, mutta havainto piristi mieltäni. Olen nimittäin tähän asti kuvitellut, että palkintoehdokkaat myyvät kuin siimaa. Nyt ei tarvitse enää kantaa huolta tuostakaan asiasta. Tosin oletan palkintoehdokkuuksien hyödyttävän kirjailijaa muuta kautta, esim. niin että häntä aletaan Lukukeskuksen kautta kutsua kouluihin vierailemaan, että siinä mielessä syytä kateuteen on edelleenkin.

Parnasson sivuilta löysin myös Kemppisen blogiin. Kemppinen on aivan liian älykäs pystyäkseni seuraamaan hänen sinne tänne assioivia ajatusketjujaan, jotka epäilemättä johtavat loistokkaisiin ja vastaansanomattomiin johtopäätöksiin. Tuostakin jutusta ymmärsin lähinnä sen,että
suomalaisilla myydyimpien listoilla olevat tiedot, joita sanomalehdet toistavat kulttuuriosastoissaan, ovat monissa tapauksissa hiukan liioiteltuja painoksia - ei myytyjä kirjoja, mikä kyllä olikin ihan kiinnostava tieto