Oli kiinnostavaa lukea museoalan ammattilaisen arvio Miehen tuoksusta.  Kirjoittaja toteaa arviossaan, että viime vuosien aikana on ilmeisesti julkaistu lukematon määrä kirjoja joiden päähenkilö työskentelee toimittajana, kustannustalossa tai televisiossa, mutta museoalan virkailijat pääsevät kirjojen päähenkilöiksi harvemmin. Olen itse miettinyt samansuuntaisesti ja siksi tietysti tekikin mieli yrittää kirjoittaa romaani ihmisistä joista nykyään ei normaalisti romaaneja kirjoitella. 

Nuortenkirjoja lukiessa olen ajatellut, että niissä kyllä erilaisilla taidealojen harrastuksilla on melkoinen yliedustus, varsinkin tytöille suunnatuissa kirjoissa ollaan aina sanataidekouluissa, lauletaan, soitetaan, näytellään. Kun pistin oman sankarittareni maalariammattikouluun, sain heti hämmästynyttä, mutta onneksi myös ilahtunutta palautetta näin radikaalista ratkaisusta.

Katselin Suomen Kuvalehden juttua eri ammattien arvostuksesta. Taidealat taitavat olla laskusuunnassa, mitä arvostukseen tulee. Kirjailija menestyi parhaiten, mutta mekin olemme sijalla 163. Minusta on ihan oikein, että taidealojen arvostus tipahtaa, turhat öyhöttäjät lähtevät alalta ja vain todelliset luupäät jäävät näihin hommiin pieremään verta.

SK:n ammattilistauksessa perää näyttää pitävän ovelta ovelle myyjä. Ehkä siinä voisi olla seuraavan kirjani sankaritar.