Tein viime vuonna eräisiin myyjäisiin lapasia. Kysyin myyjäisten jälkeen järjestäjiltä, että miten myyjäiset menivät. Myyjäiset menivät kuulemma hyvin. Odotin, että he kertoisivat menivätkö huovutetut lapaseni, jotka minun mielestäni olivat olleet kauniita, kaupaksi. He eivät sanoneet niistä mitään, joten minäkään en kehdannut suoraan kysyä.

Nyt ovat myyjäisten valmistelut taas meneillään. Minulta kysyttiin, olisiko minulla jotain annettavaa myyjäisille. Tänä syksynä olen huovuttanut pipoja, voisin tietenkin luovuttaa niitä myyjäisiä vartenkin, mutta siis ajatelkaa, olen niin ujo ihminen, etten kehtaa kysyä, mitä niille viimevuotisille tapahtui. Menivätkö kaupaksi ja mihin hintaan. Vai lojuvatko ne jossain tiskipöydän alakaapissa muiden myymättä jääneitten myyntiartikkelien kanssa unohtuneina ja hylättyinä. Joten en kehdannut tarjota uusia käsitöitä myyntiin.

Huovuttaminen on siitä jännittävä juttu, että kudin saa näyttää vaikka miten epätasaiselta ja amatöörimäiseltä, huovutus kaunistaa sen. Huovutin tänä syksynä itselleni villapaidankin. Jos jaksaisin, voisin pistää tänne kuvia. Mutta nytkin pitäisi ladata kameran akku ensin. Mutta siis onko laitaa olla niin arka omien tekemisiensä suhteen, ettei voi reippaasti kysyä kuinka noille omasta mielestäni tosi suloisille pienille käyttötaide-esineille kävi. Olenko vähän pipipolla, häh.

Karpalo päätti lopettaa liialliseksi sosiaalipornoksi luiskahtaneen bloginsa, joten päätin kertoa teille tämän traumani, jotta sosiaalipornon määrä pysyisi netissä vakiona.


Lisäys:

Pistän tänne nyt pari kuvaa villapaidasta, jonka huovutin. Oikeasti sen värit ovat kyllä jotenkin paljon kauniimmat kuin kuvassa, mutta saa tästä nyt ehkä jonkin vaatimattoman käsityksen.

1107215.jpg

1107213.jpg