Huovutettuani kassillisen lankoja suunnistin jälleen lankakauppaan. Mutta mitä ihmettä. Huopuvien lankojen hylly ammotti tyhjyyttään, tarjolla oli vain muutamaa tylsää perusväriä. Minä siinä ihmettelemään, että miksi värejä on tarjolla näin vähän?! Myyjä siihen, että niin joo, kyllähän jotkut tosiaan vielä huovuttaa. Miten niin tosiaan vielä? Onko kysymyksessä muka jokin muoti-ilmiö? Joo, on kuulemma. Viime talvena oli huovuttajia liikkeellä paljon, nyt käsityöihmisiä kiinnostavat ihan muut jutut.

Myyjä esitteli minulle erikoislankaa, johon oli samaan kerään sullottu kulta-ja hopealankaa, jotain pellavaisen näköistä kuitua, sitten jotain erivärisiä pörröhommeleita, kaikki samassa kerässä. Ne ovat kuulemma nyt kovin haluttuja. Me pyrimme aina vastaamaan kuluttajien toivomuksiin. Siitä vaan sitten kutomaan tai virkkaamaan ja tuloksena on täsmälleen jotain sellaista kuin langantekijä on tarkoittanut, itse ei tarvitse suunnitella mitään eikä miettiä värien ja materiaalien yhteensopivuutta. Voi itku, kun minun mielestäni kutomisessa on kiinnostavinta kun saa itse oman silmän varassa valita mahdollisimman monta eriväristä lankaa ja luoda niistä kokonaisuuden.

Miksi ihmiset käyttäytyvät kuin sopulit? Miksi käsityöfriikitkin haluavat kaikki ryhmässä just niitä samanlaisia yhdentyyppisiä lankoja ja muut langat ovat heti vanhanaikaisia. Niitä ei kannata ottaa myyntiin, koska ne eivät kelpaa kenellekään muulle kuin yhdelle hörhölle joka innostuu huovuttamisesta vuotta liian myöhään.

Miten se voi olla, että tässä markkinakapitalismin tavarataivaassa, missä roina kaatuu päälle, on pula jostain niin yksinkertaisesta jutusta kuin värikkäistä villalangoista. En tajua.